Laurence Dreyfus kuva: Marco Borggreve

Laurence Dreyfus

Diskanttigambisti ja Phantasm-yhtyeen taiteellinen johtaja Laurence Dreyfus syntyi muusikkoperheeseen. Lapsena hän soitti viulua ja selloa ollen erityisen kiinnostunut kamarimusiikista opettajanaan kuuluisan Budapest Quartetin jäsen Edgar Ortenberg. Teini-ikäisenä hän osti levytyksen Buxtehuden triosonaatteja, joissa oli mukana viola da gamba ihastuen sen sointiin välittömästi. Dreyfusin musiikilliset lahjat kantoivat Juilliard Schooliin New Yorkissa, jossa hän opiskeli sellonsoittoa legendaarisen Leonard Rosen johdolla. Koulussa hän auttoi perustamaan yhtyeen, josta tuli myöhemmin maailmankuulu Emerson String Quartet. Lähdettyään konservatoriosta opiskellakseen akateemisia aineita, kuten politiikkaa ja teologiaa, hän löysi tiensä hyvin pian takaisin musiikin pariin. Dreyfus ryhtyi tohtoriopintoihin Columbian yliopistossa Bach-huippututkija Christoph Wolffin johdolla. Samanaikaisesti Laurence ryhtyi opiskelemaan viola da gamban soittoa ja lopulta löysi itsensä Wieland Kuijkenin luokalta Brysselin konservatoriosta, jossa hän teki kaksi tutkintoa korkeimmin tunnustuksin.

Kaksoisura musikologina ja muusikkona on vienyt Dreyfusia ympäri maailmaa tutkien musiikin historiaa, soittaen konsertteja, luennoiden ja opettaen muusikoita. Tutkijana ja luennoitsijana Laurence on toiminut professorina Yalessa, Stanfordissa, Chicagossa, Lontoon King’s Collegessa ja viimeisimpänä Oxfordin yliopistossa sekä Magdalen Collegessa. Vuonna 2002 hänen Bach- ja Wagner-tutkielmansa saivat British Academyn tunnustuksen (Fellowship).

Muutettuaan Englantiin varhaisella 1990-luvulla, Dreyfusilla oli palava halu koostaa mailmanluokan gambaconsort, jota hän johtaisi diskanttigamban ääreltä. Vei useita vuosia löytää oikeat soittajat, jotka jakoivat hänen palonsa englantilaiseen consort-ohjelmistoon eivätkä karsastaneet uutta lähestymistapaa siihen. Phantasm-yhtye muodostettiin vuonna 1994 vallitsevan soittotavan haastajaksi kehittämällä rikasta ja vivahteikasta sointia historiallisten lähteiden, teknisen taituruuden sekä 1900-luvun jousikvartettiperinteiden avulla. Innoittajia jälkimmäisessä olivat muun muassa Flonzaley- ja Busch-kvartetit. Tästä näkökulmasta vanhan musiikin ei tulisi sijaita getossa vaan linkittyä saumatta valtavirtaan ja jopa uuden musiikin tekemiseen. Yhtyeen tarkoituksena on tuoda englantilaisia mestareita, kuten Byrd, Gibbons, Locke ja Lawes yleiseen tietoisuuteen. ”Uskon yhteen musiikkiin” voisi hyvinkin olla Phantasmin tunnuslause. Vuosina 2005–15 yhtye toimi Oxfordin yliopiston ja Magdalen Collegen residenssiconsortina.

Viola da gamban ja barokkisellon soittajana Laurence on kiertänyt maailmaa ja levyttänyt vanhan musiikin huippunimien kanssa. Hän on vuosia ohjannut mestarikursseja Norjassa, Portugalissa ja Yhdysvalloissa. (Kolme Phantasmin jäsentä ovat opiskelleet näillä kursseilla, eikä se ole sattumaa). Vuonna 2015 hän jäi varhaiseläkkeelle Oxfordista keskittyäkseen enemmän esiintymiseen sekä itsenäiseen kirjoitustyöhön. Hän on saanut emeritusprofessorin tittelin sekä Magdalen Collegesta että Oxfordin yliopistosta.

Kirjoitettuaan kaksi menestyskirjaa Bachista ja yhden Wagnerista ynnä levytettyään oli 20 julkaisua, joista useat palkittuja, Dreyfus päätti siirtää tukikohtansa Berliiniin. Hän oli viettänyt kaupungissa muutaman vuoden tohtoriopiskelijana tutkien Bachia molemmin puolin muuria. Lähes 25 brittivuoden jälkeen Berliini on Dreyfusin tukikohta, jossa hän jatkaa uuden ohjelmiston tutkimista, esittämistä sekä levyttämistä musiikin ystäville ympäri maailmaa.