Kuusijärvi

07.04.2017

(In English) What to do and where to stay in Vantaa?

 

 

Yhdistyksen perustajajäsenet Seppo Koivisto, Pipsa Toikka ja Kimmo Metsä (pj)

Yhdistyksen perustajajäsenet Seppo Koivisto, Pipsa Toikka ja Kimmo Metsä (pj)

07.08.2015

BRQ Vantaa Festivalin Kannatusyhdistys kutsuu jäseniä

BRQ Vantaa Festivalille on 16.6.2015 perustettu kannatusyhdistys, jonka sääntöjen mukaisena tarkoituksena on tukea BRQ Vantaa Festivalia ja luoda ja ylläpitää yhteyksiä festivaalin ja yleisön välillä sekä kehittää festivaalin toimintaedellytyksiä ja yhteyksiä yleisöön. Tavoitteena on kasvattaa yhdistyksen jäsenmäärää vuosittain noin sadalla henkilöjäsenellä ja mahdollisimman monella yhteisöjäsenellä.

BRQ Vantaa Festival on korkeatasoinen ja sekä kansallisesti että kansainvälisesti arvostettu klassisen musiikin tapahtuma. Haluamme tukea festivaalin toimintaedellytyksiä ja edistää sen näkyvyyttä niin kotimaassa kuin maailmalla. Erityinen pyrkimyksemme on ylläpitää festivaalin mainetta Vantaan suurimpana klassisen musiikin tapahtumana ja edistää tapahtuman näkyvyyttä Vantaalla.

BRQ Vantaa Festival on vuodesta toiseen kasvattanut kuulijamääriään. Tavoitteenamme on yhdessä kannatusjäsentemme kanssa muodostaa Vantaalle entistäkin korkeatasoisempi ja näkyvämpi klassisen musiikin tapahtuma. Siinä hengessä kutsumme Sinut mukaan joukkoomme! Tutustu BRQ Vantaa Festivalin verkkosivuihin osoitteessa www.brq.fi.

Liittymällä kannatusyhdistyksen jäseneksi saat oikeuden varata paikkasi etukäteen konsertteihin 1 kk ennen lipunmyynnin alkua aina helmikuussa. Lisäksi voit ladata festivaalin uudistuvasta verkkokaupasta konserttitaltioinnin vuoden 2015 festivaalilta ilmaiseksi 1.–29.2.2016. Saat myös aina ensimmäisenä tietää festivaalin kuulumisista jäsenkirjeen kautta. Jäsenmaksu on vain 25 € / vuosi.

Voit liittyä yhdistyksen jäseneksi joko täyttämällä liittymiselomakkeen konserttipaikalla tai lähettämällä yhteystietosi (nimi, osoite, puhelinnumero, sähköposti) sähköpostitse osoitteeseen info@brq.fi

Kyläraitilla vanhimmat talot pihapiireineen kertovat maalaiskylän elämästä 1700-luvun lopulta lähtien.

Kyläraitilla vanhimmat talot pihapiireineen kertovat maalaiskylän elämästä 1700-luvun lopulta lähtien.

05.08.2015

Kirkonkylän pihat ja puutarhat

Vantaan kaupunginmuseo on tutkinut viime vuosien aikana Helsingin pitäjän kirkonkylää. Kirkonkylä-projektin myötä ilmestyy syksyllä kylän arjesta, erityisesti naisten ja lasten elämästä kertova historiikki. Historiikissa kerrotaan monen muun asian ohella myös kylän puutarhakulttuurin kehityksestä.

Pappilan puutarhassa kasvaa yhä 1800-luvun alkupuoliskolla istutettuja lehtipuita.

Vanhimmat tiedot siitä, mitä kasvillisuutta kylällä on esiintynyt, ulottuvat keskiajalle saakka. Arkeologisten kaivausten yhteydessä on tutkittu maakerrostumien sisältämiä kasvijäänteitä ja saatu selville, että esimerkiksi viljaa on viljelty kylässä hyvin pitkään. Vadelmat kypsyivät heinäkuun lopulla Kirkonkylässä myös satoja vuosia sitten. Arkistolähteet tietävät kertoa puutarhakulttuurin kehittymisestä erityisesti 1800-luvun alkupuolelta lähtien.

Silloin kylän maisema alkoi vähitellen muokkautua avarasta ja paljaasta maalaismaisemasta kohti sitä puistomaista ja jalojen lehtipuiden leimaamaa ympäristöä, jollaisena Kirkonkylän nykyään tunnemme. Alku ei kuitenkaan ollut ongelmaton ja muutokset vaativat kyläläisiltä totuttelua. 1900-luvun puutarhakulttuuria on tutkittu haastattelemalla kymmeniä entisiä ja nykyisiä kyläläisiä.

Haastattelujen avulla on saatu hyvin tarkka kuva siitä, miten kylä eli pitkään maatalouden ja torikaupan ehdoilla mutta joutui lopulta sopeutumaan ympäristön kaupungistumiseen ja luopumaan ikiaikaisesta maanviljelyn perinteestä. Samalla on seurattu syreenien, ruusupensaiden, syysleimujen ja daalioiden kotiutumista Kirkonkylän pihoihin.

Jos haluat kuulla kylän komeimman tammen tarinan tai tietää, kuka oli ”hullu rovastin rouva” ja mitenhänen kädenjälkensä kylän pihoissa näkyy, saavu kirkon portille su 9.8. klo 19. Silloin Vantaa-Seura järjestää Kirkonkylän puutarhoista kertovan opastuksen. Kierros kirkon ympäristössä, pappilan puistossa ja kylän kujilla kestää n. 45 min. Opastus on maksuton. Oppaana toimii Kirkonkylä-projektin tutkija ja Vantaa-Seuran toiminnanjohtaja Karoliina Junno-Huikari.

 

Teksti: Karoliina Junno-Huikari

Kuvat: Raisa Rautiainen-Laakso

 

Kreeta-Maria Kentala. Photo: Lauri Oino

Kreeta-Maria Kentala. Photo: Lauri Oino

01.08.2015

Barokkiviulumusiikin helmiä

BRQ Vantaa festivaalilla tänä vuonna esiintyvät barokkiviulistit Rachel Podger ja Kreeta-Maria Kentala tarjoavat yleisölle kaksi varmasti erilaista näkemystä vanhan musiikin soittamisesta. Siitäkin huolimatta, että molempien ohjelmassa on festivaalin tämän vuoden teemasäveltäjän Johann Sebastian Bachin sooloviuluteoksia. Sekä Podger että Kentala soittavat yhden sonaatin Bachin kolmesta sooloviulusonaatista sekä yhden kolmesta partitasta. Lisäksi molemmat soittavat muita sooloviululle sävellettyjä teoksia.

Rachel Podger. Photo: Jonas Sacks.

Rachel Podger. Photo: Jonas Sacks.

Englantilainen Podger opiskeli alun perin modernin viulun soittoa Guildhall School of Music and Drama korkeakoulussa Lontoossa. Vanhan musiikin pariin Podger ajautui jo varhain vanhempiensa ja kirkkokuorossa laulamiensa Bachin kantaattien kautta. Nykyään Podger esiintyy eripuolilla maailmaa ja hän kysytty johtaja ja solisti useissa barokkiorkestereissa.

Kreeta-Maria Kentala on tunnettu suomalainen barokkimuusiikko, joka, toisin kuin Podger, tunnetaan myös modernina viulistina ja kansanmuusiikkona.

Heti sunnuntaina 2. elokuuta Pyhän Laurin kappelissa kuullaan Kentalan näkemys Bachin sooloviuluteoksista. Kentala on levyttänyt ilahduttavasti nykyään harvemmin kuultujen säveltäjien musiikkia muun muassa maineikkaan Trio Sonnerien kanssa, joten odotan mielenkiinnolla hänen tulkintaansa usein soitetuista Bachin sooloviuluteoksista. Kentala soittaa Vantaan festivaalilla J. S. Bachin musiikkia myös Helsingin Barokkiorkesterin kanssa. Sunnuntaina konsertissa kuullaan Bachin sooloviuluteosten lisäksi Johan Helmich Romanin e-molli Fuma, jota odotan innolla erityisesti kuunneltuani Kentalan ja Trio Sonnerien äänittämää levyä, jolla he soittavat Romanin trio-sonaatteja. Muita taiteilijan levyttämiä harvinaisia aarteita ovat muun muassa Richard Jonesin Chamber Airs for a Violin and Thorough Base sekä Giovanni Battista Somisin viulu sonaatit Op. 1, joihin kannattaa tutustua.

Rachel Podgerin levytys J. S. Bachin sooloviulusonaateista ja –partitoista oli ensimmäisiä äänitteitä, joiden kautta kuulin teokset barokkiviululla soitettuna. Bachin sooloviuluteoksia samaan aikaan itsekin harjoitellessa Podgerin barokkiviuluversio oli paras esikuva kaikkien modernien levytysten joukossa. Taiteilijan myöhemmissä levytyksissä voi kuulla, kuinka hänen näkemyksensä ja tyylinsä ovat hioutuneet vuosien saatossa. Podgerin levytyksille on tyypillistä viulun äänen kirkkaus ja tekninen taituruus. Erityisesti hänen äänityksensä W. A. Mozartin sonaateista viululle ja fortepianolle Gary Cooperin kanssa tarjoavat upean näkemyksen usein moderneilla instrumenteilla kuultavista sonaateista.

Bachin soolosonaattien lisäksi Podgerin keskiviikkoillan konsertissa kuullaan Heinrich Ignaz Franz von Biberin g-molli Passacaglia, lisänimeltään Suojelusenkeli. Biber kuuluu 1600-luvun viuluvirtuoosisäveltäjiin, jonka suuri vaikutus tuleviin säveltäjiin ja viulumusiikin kehittymiseen ja suosioon on kiistaton. Lisäksi Podger soittaa konsertissa Bachin aikalaisen mutta tyyliltään hyvin erilaisen säveltäjän Georg Philipp Telemannin sooloviulufantasian numero 12. Vaikka nykyään Bach on luultavasti tunnetuin barokinajan säveltäjä, Telemann oli aikanaan huomattavasti suositumpi ja kunnioitetumpi säveltäjä kuin Bach. Podgerin keskiviikkoinen konsertti onkin hieno katsaus kolmen hyvin erilaisen mutta yhtälailla merkittävän viulumusiikkisäveltäjän tyyliin.

Kirsti Apajalahti

 

 

25.07.2015

Nuori lahjakkuus soi kirkonmäellä

Tämän vuoden festivaaliohjelma on pullollaan mielenkiintoisia helmiä. Pierre Hantaïn sielukas cembalonsoitto on tuskin jättänyt ketään välinpitämättömäksi ja viulisti Rachel Podgerin tulkinnat Bachin soolosonaateista ovat puhdasta herkkua. Varsinaisen ohjelman lisäksi BRQ Vantaan ohjelmistossa on erityisen kiinnostava sivujuonne. Näiden maineikkaiden, jo vanhan musiikin kentällä paikkansa lunastaneiden artistien lisäksi BRQ Vantaa on ottanut ensimmäisenä Pohjoismaissa varsinaisen festivaaliohjelmistonsa rinnalle nuoria lupauksia esittelevän Fringe-sarjan.

Castello Consort

Castello Consort. Photo: Tim Schutte

Fringe-tapahtumat ovat festivaalien rinnalle asettuvia tilaisuuksia, joiden päätehtävänä on esitellä nuoria, uransa alussa olevia taiteilijoita. Fringe-ilmiön tarina juontuu Edinburgh International Festivalin alkutaipaleelta, 40-luvulta, jolloin kourallinen kutsumattomia teatteriryhmiä saapui festivaalille kuokkimaan ja järjesti omat esityksensä varsinaisen festivaalin ”laitamille”. Fringe tarkoittaa englanniksi muun muassa reunaa tai reunakoristetta. Siitä lähtien festivaalin fringe-toiminta on laajentunut ja eriytynyt omaksi festivaalikseen ja onkin nykyään yksi maailman merkittävimmistä fringe-festivaaleista. Myös muita festivaaleja on omaksunut fringe-tapahtumat osaksi ohjelmistoaan. Vanhan musiikin puolella näitä on järjestetty muun muassa Utrechtin sekä Bostonin vanhan musiikin festivaaleilla, joilla fringe-konsertit ovat perinteinen osa ohjelmistoa.

Ajatus Fringe-sarjasta lähti vähitellen muotoutumaan festivaalin järjestettyä ensimmäisen Open Stage -konserttinsa kesällä 2014. Konsertti oli BRQ Vantaan ensimmäinen tapahtuma, jossa vanhan musiikin harrastajat ja nuoret ammattilaiset pääsivät näyttämään taitonsa. Päätös kokonaisen sarjan järjestämisestä syntyi. Yleisessä haussa sarjaan haki lukuisia innokkaita muusikoita ympäri Eurooppaa. Suuresta joukosta lahjakkaita muusikoita lopulliset valinnat teki BRQ Vantaan taiteellinen johtaja Markku Luolajan-Mikkola. ”Päätös oli äärimmäisen vaikea – taso oli aivan uskomattoman korkea.” Hakijoiden joukosta sarjaan valikoitui varsin monipuolinen kattaus taitelijoita, joiden kiinnostuksenkohteet ulottuvat puhtaasta varhaisesta musiikista uuden ja vanhan yhdistämiseen.

Quartet Revoiced_facebook

Quartet Revoiced.

Alankomainen säveltäjä Dario Castellon mukaan nimensä saanut Castello Consort on keskittynyt erityisesti 1600- ja 1700-lukujen repertuaariin. Haagin kuninkaallisessa konservatoriossa muodostunut ensemblen ydin käsittää cembalon, barokkisellon ja -pasuunan, mutta laajenee tarpeen mukaan lisäjäsenillä. Italialainen cembalisti Alberto Chiari on niittänyt mainetta kotimaansa konserttilavoilla ja voitti Luca Marenzio -palkinnon vuonna 2013. Fringe-sarjan erikoisuus, saksalainen huilukvartetti Quartet Revoiced, ei tyydy vain vanhan musiikin esittämiseen, vaan se on ottanut tehtäväkseen rakentaa siltoja menneen ja nykyisen musiikin välille. Yhtye yhdistää vanhojen huilusoitinten rikkaan äänenvärin moderneihin säveliin luovasti ja virtuoottisesti. Puolalainen ensemble Overtone on keskittynyt barokkimusiikin esittämiseen. Viulun, viola da gamban ja cembalon käsittävä trio pyrkii tuomaan esiin 1600- ja 1700-lukujen kirjavuutta ja nyansseja sekä nostamaan tuntemattomammiksi jääneitä teoksia yleisön tietoisuuteen.

Nuoret muusikot matkustavat festivaalille omakustanteisesti ja saavat palkaksi näkyvyyttä suomalaisella vanhan musiikin kentällä. Tämän ansiosta BRQ Vantaan Fringe-konsertit ovat ilmaisia ja näin ollen äärimmäisen helppo ja hauska tapa tutustua vanhaan musiikkiin entistä syvemmin. Yleisö voi halutessaan tukea artisteja lahjoituksilla. Lämpimästi tervetuloa nauttimaan tulevien vanhan musiikin tähtien raikkaista ja inspiroivista esityksistä!

Anni Bouyahia

BRQ Fringe 2015
TI 4.8. klo 19, Pyhän Laurin kappeli Castello Consort
TO 6.8.klo 17.30, Nyknapaksen talo Alberto Chiari
LA 8.8. klo 17.30, Pyhän Laurin kappeli Quartet Revoiced!
SU 9.8. klo 18, Pyhän Laurin kappeli Overtone

01.07.2015

Miksi kannattaa lennättää klavikordi Vantaalle?

 

Tämän kesän festivaalilla meitä kuulijoita palkitaan ylenpalttisen paljon Johann Sebastian Bachin kamari- ja soitinmusiikilla. Myös Hyvin viritetty klaveeri (BWV 846–869) sisältyy ohjelmaan. Musiikin historioitsijat jaksavat aina muistuttaa siitä, kuinka Bach rakasti tätä kosketinsoittimista yksinkertaisinta. On myös todennäköistä, että edellä mainittu teossarja oli alunperinkin kirjoitettu klavikordille.

Mikä teki klavikordista Bachille ja myös hänen toiseksi vanhemmille pojalleen niin rakkaan? Vastaus taitaa löytyä C.P.E. Bachin kuuluisasta, vuonna 1753 ilmestyneestä oppikirjasta, Tutkielma oikeasta tavasta soittaa klaveeria.

[…] Hyvän klavikordin ominaisuuksiin kuuluu, että siinä on paitsi jalo, kantava ja hyväilevän pehmeä ääni, myös tarvittava määrä koskettimia: äänialueen tulee ulottua vähintään suuresta C:stä kolmiviivaiseen e:hen. Viimeksi mainittu on tarpeen, jotta soittimella voitaisiin tarpeen tullen kokeilla myös muita [kuin klaveeri]sävellyksiä. Säveltäjät näet kirjoittavat mielellään niinkin korkealle syystä, että mainittu e³ on monilla soittimilla vielä suhteellisen mukavasti toteutettavissa.

Koskettimilla tulee olla itsessään oikea painavuus, joka kimmauttaa sormen joustavasti jälleen ylös. Kielityksen on kyettävä mukautumaan sekä verrattain rajusti kiinni käyviin otteisiin että hivelevän pehmeisiin kosketustehoihin: näin kaikki forten ja pianon asteet pystytään saamaan puhtaina ja selvinä esille. Jos soittimen suorituskyky ei tähän yllä, kielet soivat fortessa liian kovaa eikä klaveristi voi käyttää voimaansa. Hiljaa soitettaessa taas soittimesta joko ei lähde ääntä ollenkaan tai äänenanto jää epäpuhtaaksi ja epäselväksi. […]

s. 21–22 (suom. Paavo Soinne, Suomen Musiikitieteellinen Seura, Helsinki, 1982)

Toisin sanoen, muista kosketinsoittimista poiketen klavikordilla soittaja pääsee kosketuksellaan vaikuttamaan äänen voimakkuuteen ja sillä pystyy soittamaan jopa vibraton ja portaton. Robert Donington puolestaan kehuu soittimen ”aistillisen kaunista ääntä” joka jo yksistään riittää liikuttamaan kuulijan. Mikään ei ole niin tärkeätä ennen 1800–lukua sävelletyssä musiikissa kuin kyky herättää kuulijassa erilaisia tunnetiloja.

Klavikordi on edukseen älyllisyyttä ruokkivassa polyfonisessa musiikissakin, sillä sen ääni on selkeä. Hienovaraisella kosketuksellaan taitava soittaja pystyy painottamaan ja erittelemään eri äänet toisistaan paremmin kuin esimerkiksi pianolla. Wohltemperiertes Klavierin fuugissa tämä ominaisuus ja taito ovat paikallaan.

speck

Joris Potvlieghen rakentama kopio Speckenin soittimesta. Kuva: Miklós Spányi.

 

Millainen mahtoi olla Bachin käyttämä klavikordi?

Tätä emme tule koskaan tietämään. Bachin ylistämä, alun perin elsassilainen soitinrakentaja Gottfried Silbermann (1683–1753) rakensi urkujen lisäksi cembaloita, klavikordeja sekä niinkin varhain kuin 1730-luvun alusta lähtien pianoja. Niiden tuotekehittelyyn Bachkin osallistui. Myös C. P. E. Bach ylisti ja käytti Silbermannin klavikordeja ja hänen soittimensa aikalaiset pitivät ainutlaatuisena. Pulmana on vain se, että kaikki Silbermannin rakentamat klavikordit ovat tuhoutuneet.

Kuitenkin Dresdenissä Silbermannilla oli oppilas nimeltään Philipp Jacob Specken (1680/90–1762), joka muutti jo nuorena Tukholmaan. Hänen valmistamia klavikordeja on jäljellä Tukholman musiikkimuseossa. Belgialainen soitinrakentaja Joris Potvlieghe teki tarkan kopion yhdestä Tukholman soittimesta, jonka hän lainasi armoitetulle klavikordistille Miklós Spányille.

miklos spanyi

Miklós Spányi soittaessa Potvlieghen soitinta. Kuva: Magdy Mikaelberg.

Palatkaamme vielä hetkeksi C.P.E. Bachin kirjan pariin. Mitä hän sanookaan hyvästä klaveristista?

[…] Jokaisella klaveristilla tulisi oikeastaan olla sekä hyvä cembalo että hyvä klavikordi, jotta hän voisi soittaa kaikenlaisia sävellyksiä molemmilla vuorotellen. Se joka osaa soittaa hienostuneesti klavikordia, pystyy vastaavaan myös cembalolla, mutta sama toteamus ei päde kääntäen. […] s. 23–24.

Nyt ovat kaikki elementit olemassa vastataksemme blogin pääkysymykseen, miksi lennättää Vantaalle klavikordi? Meillä on käsillä suurenmoinen sävellys, joka vaatii taitavan, alkuperäiseen soittimeen erikoistuneen soittajan. Soittaja puolestaan tarvitsee soittimen. Potvlieghen klavikordia kuvatessa paino on sanoissa tarkka kopio, sillä monet ovat Speckenin soittimia kopioineet, mutta mitä suurempia vapauksia käyttäen. Tämä instrumentti sen sijaan antaa viitteitä kokonaan kadonneesta soitintyypistä ja myös inspiroi muusikkoa etsimään uusia oivalluksia ja tulkintoja ja niitä varten me elokuussa Vantaalle tulemme.

Kuuntele: Keyboard Sonata in G Minor, Wq. 51/6, H. 62, ”Fortsetzung Sonata No. 6″: I. Allegro di molto · Miklos Spanyi

 

Márta Schmidt

 

Blogissani olen käyttänyt Miklós Spányin kertomuksen Speckenin soittimen ominaisuuksista (27.6.2015),

Paavo Soinnen suomentaman C.P.E. Bachin kirjan, Tutkielma oikeasta tavasta soittaa klaveeria (Suomen Musiikkitieteellinen Seura, Helsinki, 1982)

Tuija Hakkilan 2014 festivaalia varten kirjoittaman Silbermannin merkityksestä Bachille ja pianon historialle esittelevää tekstiä sekä

Robert Doningtonin mainion kirjasen The Instruments of Music, Methuen & Co, 1970, [1949], s. 96–98.

 

08.08.2014

Omniwerk ja Ilpo Laspas, mikä parivaljakko!

4

Jännitys palkittiin torstaina, kun Ilpo Laspas soitti ensimmäistä kertaa yleisön edessä Vantaan Energian tukemassa konsertissa uutta ihmesoitinta, jonka ovat rakentaneet Jonte Knif ja Jukka Ollikka insinööri Peter Jokisen kallisarvoisten neuvojen viitoittamana. Konsertin aluksi festivaalin taiteellinen johtaja Markku Luolajan-Mikkola paljasti soittimen nimeksi tulleen Omniwerk, Harri Erämetsän nimikilpailuun esittämän loistavan ehdotuksen mukaan.

1

Laspaksen soitto säväytti – kuinka usein konsertissa näkee yleisön sekä intensiivisesti uppoutuvan musiikkiin että ilahtuneena nauravan soiton mielikuvituksekkaimmille käänteille? Tuntui kuin Laspas olisi soitollaan käynyt läpi niin lukuisia aikakausia, tarustoja kuin kokonaisia tyylisuuntia.

Mikä parivaljakko onkaan syntynyt!

3

Ilpo Laspas soittaa silminnähden otetulle yleisölle

Esityksen jälkeen kuulijat pääsivät itse kokeilemaan Omniwerkillä soittamista ja kyselemään mieltä kutkuttaneita kysymyksiä soitinrakentajilta. Innostus oli valtava, kun kaikki halusivat niin kuulla lisää soittimesta kuin istumaan hetkeksi Laspaksen paikalle. Omniwerkin ympärillä riitti menoa vielä toista tuntia konsertin jälkeen.

”Soitto kuulosti fantastiselta – siksi, että oli Ilpo soittamassa!” soittimen tilannut muusikko, säveltäjä Lauri Porra kommentoi. Hän toivoo Omniwerkin voivan edesauttaa klassisen musiikin piirissä jo hyvässä vauhdissa olevaa vapautumista erilaisista konventioista.

”Olisiko tällainen projekti onnistunut jonain muuna aikana?” Porra heittää ilmaan mielen sopukoihin resonoimaan jäävän ajatuksen. Hän viittaa muun muassa esityksessä tärkeässä roolissa olleeseen improvisaatioon. Uudelle soittimelle löytyykin varsin laaja ja kiehtova historiallinen viitekehys.

”Tulkinnat ovat aina täysin riippuvaisia esiintyjistä. Mistä me tiedämme, kuinka joku säveltäjä on oikeasti tarkoittanut jonkin tietyn teoksen soitettavan? Monet asiat jäävät muistiin juuri hovin kautta. Klassisen musiikin esittämisestä kuitenkin tiedämme ennen kaikkea sen, että tavernoihin mentiin soittamaan, mutta ei sitä, mitä siellä tapahtui.”

Porra näkee, että totuttuihin kuvioihin jämähtämisen vaara on olemassa niin klassisessa musiikissa kuin muussa kulttuurielämässä. Tarvitaan uudistajia, visionäärejä. Tällä hetkellä klassisen musiikin piirissä etsitään Porran mukaan aktiivisesti uusia lähestymiskulmia. Juuri tätä Omniwerk hänelle edustaa.

”Olisi suotavaa, ettei soitin jäisi kotiini makamaan”, Porra naurahtaa ja selittää, että sille näyttävät olevan tiet avoinna. Varsinkin on paljon kiinnostusta levytysten suhteen, ja lähestyneet tahot edustavat todella laajaa alaa rock -musiikista klassiseen musiikkiin ja elokuvamusiikkiin.

Tuskin siis soitin jää viettämään kissanpäiviä Porran olohuoneeseen!

”Mitä on klassinen musiikki?” Porra kysyy ja jättää kaikki kuuntelijansa sanattomiksi. Hän tuntuu sanovan, että klassisen musiikin sovelluksissa ja esittämisessä vain taivas on rajana. Tänään Laspas ja Omniwerk osoittivat, että näin todella on.

2

”Ilpo Laspas on täydellinen esiintyjä”, Tiina Kokko kommentoi ja kertoi pitäneensä erittäin onnistuneena ratkaisuna konsertin alkamista improvisaatiolla: heti alkuun sai erinomaisen kuvan siitä, mihin kaikkeen soitin pystyy. Konsertti oli Kokolle erityisen kiinnostava, sillä hän on henkilökohtaisesti kuullut Knifiltä Omniwerkin rakennusvaiheista. Kokko jäi pohtimaan, millainen soitinihme festivaalilla ensi vuonna mahdollisesti nähdään tämän vuoden Omniwerkin ja edellisvuoden knifoniumin jälkeen.

Berliinissä cembalonsoittoa opiskeleva Aura Visala koki, että konsertin myötä yleisölle avautui aivan uusi sointimaailma.

”Uusi soitin sopisi niin moneen. Näen, että se ennen kaikkea mahdollistaa asioita.” Näihin asioihin Visala laskee kuuluvaksi niin näppäily- ja jousisoitinohjelmistojen uudelleenajattelun kuin uusien sävellysten tilaamisen. Vanhan musiikin puolelta Visala näkisi soittimen soveltuvan erinomaisesti esimerkiksi Monteverdin oopperoihin ja muihin continuotehtäviin.

”Toivottavasti soitinta tullaan käyttämään. Jos itse omistaisin sen, sille löytyisi kyllä paljon käyttötarkoituksia”, Visala summaa innostuneesti.

 

 

 

Kuvat: Ari Vihervaara

Teksti: Karoliina Vesa

07.08.2014

Säihkettä ja soiton riemua alkuviikon konserteissa

Kuva1

Kaikki oli kohdallaan niin yleisön kuin esiintyjien kommenteista päätellen maanantaisessa konsertissa. Ensemble Nylandian ulkomaisine vieraineen esittämä, Espanjan suurlähetystön tukema Etelästä pohjoiseen, valoista varjoihin hurmasi kaikenikäiset katsojat.

Kuva2

Sofia Fernholm ja Juho Myllylä pitivät konserttia ensimmäisen puoliajan jälkeen erinomaisena. Myllylä kertoi vaikuttuneensa viime vuonna suuresti Microloguksen konsertista. Nuoret nokkahuilistit ovat itsekin tulossa esiintymään festivaalille, nimittäin lauantain Open Stage -konserttiin!

Kuva3

”Heti kun Esfahani liittyi mukaan soitttoon, siihen tuli kuin painavampi syke. Häkellyttävää soittoa! Enkä ole aikaisemmin nähnyt, että selloa soitettaisiin kuin kitaraa!” BRQ Vantaa ry:n hallituksen jäsen, toimittaja ja tapakouluttaja Kaarina Suonperä huokaisee.

Kuva7

BRQ Vantaa ry:n hallituksen jäsen Kaarina Suonperä, festivaalin taiteellinen johtaja Markku Luolajan-Mikkola sekä yksi festivaalin nuorimmista kuulijoista

Hän on myös ilahtunut siitä, että Vantaalle oli kauniina kesäiltana kerääntynyt niin paljon musiikinystäviä.

Myös illan esiintyjät olivat sangen tyytyväisiä konserttiin.

”Yleisö reagoi todella mukavasti”, Guadalupe López-Íñiguez ilakoi. Ilon aiheita olivat siis sekä erinomainen yhteistyö muusikoiden välillä että viihdyttävä ja onnistunut ohjelmisto.

”Kun kuulimme ensimmäistä kertaa Maggien soiton, hänen violonestaan lähti hienoin ääni mitä ihminen voi kuvitella”, López-Íñiguez ylistää kanssasoittajaansa.

Kuva 4

Guadalupe López-Íñiguez ja Maggie Urquhart

Urquhartin mukaan yleisö tuntui nauttivan ohjelmasta ja tunnelma oli korkealla.

”On todella hauska soittaa osana isompaa kokoonpanoa. Yhteistyö sujui tällä kokoonpanolla erittäin hyvin – kaikki ovat vahvoja persoonia, mutta yhteissoundi löytyi hyvin”, Urquhart summaa hymyillen.

Tiistaina ulkomaisten tähtivieraitten virtuoosimainen soitto sai jatkoa kun kappelissa kuultiin Esfahanin pysäyttävä, Vantaan Energian tukema sooloresitaali ja kirkossa BRQ Vantaa Ensemblen ja Maggie Urquhartin suuresti vaikuttanut Bassolöydöksiä.

Esfahani1

Mahan Esfahani

Esfahani hurmasi niin soitollaan kuin persoonallaan. Kappaleitten välissä cembalisti intoutui selittämään niin Bachin kimuranttia perhedynamiikkaa ja sukupuuta kuin kappaleiden taustoja saaden yleisön naurunremakan valtaan yhä uudestaan. Konsertin jälkeen aplodeista ei ollut tulla loppua, joten mestaricembalisti soitti vielä kaksi encore -kappaletta.

Esfahani3

Esfahani kertoi konsertin jälkeen BRQ:ssa soittamisen olleen hänelle kaunis kokemus.

”Yleisö todella kiinnitti tarkkaan huomiota siihen, kuinka soitan”, cembalisti kommentoi hyvillään ja odottaa jo mahdollista seuraavaa Suomen konserttiaan.

Cembalistit Ilpo Laspas ja Petteri Pitko olivat hyvin otettuja konsertista ja pitävät toisten taiteilijoitten konserttien kuuntelua tärkeänä omalle inspiraatiolle.

Petteri Pitko & Ilpo Laspas

Petteri Pitko ja Ilpo Laspas

Sekä Laspas että Pitko esiintyvät itsekään BRQ:ssa. Pitko toimi musiikin johtajana ja cembalistina keskiviikon Itävalta ja Unkari ennen ja nyt -konsertissa. Laspas taas on jännittävän paikan edessä tänään torstaina klo 19, kun hän ensimmäisenä maailmassa soittaa yleisökilpailun tuloksena nimettyä soitinihmettä. Maaginen konsertti luvassa siis sekä yleisölle että cembalistille! Lisää tästä mystisestä soittimesta blogin aikaisemmassa kirjoituksessa:

http://www.brq.fi/blogi/kurkistus-uuden-soittimen-valmistumiseen-osa-2

ja lisätietoa odotetusta konsertista:

http://www.brq.fi/ohjelmainfo/koskettimia

”Konsertti oli hurmaava!” Susan Elbow Yhdysvaltain suurlähetystöstä kommentoi soittoa ja kertoo saaneensa konsertissa yllättävän ahaa -elämyksen. ”Konsertti sai minut ajattelemaan orkesterimusiikkia aivan uudella tavalla. Minulla on tapana kuunnella ennen kaikkea ensembleja, mutta Esfahani on taiturimainen!”

Esfahani & Elbow

Susan Elbow, Deputy Chief of Mission Yhdysvaltain suurlähetystössä ja Mahan Esfahani, cembalisti

Toinen ahaa -elämys koski itse cembaloa. Elbow ilahtui siitä, kuinka paljon cembalolla voi ilmaista.

”Luulin cembalon ääniskaalan, esimerkiksi voimakkuuden vaihtelun suhteen, olevan aika rajattu. Mutta kun kuuli vauhdin, jolla Esfahani soitti… Todella mukaansatempaavaa!”

Maailmanlaajuisesti Elbow näkee klassisen musiikin tulevaisuuden erinomaisena – Yhdysvalloissa klassinen musiikki on läsnä  kaikkialla, ei pelkästään itä- ja länsirannikon suurissa kulttuurikaupungeissa. Aasian suhteen Elbow taas ihastelee sitä, kuinka  monissa maissa kuten Japanissa ja Kiinassa muusikot inspiroituvat vanhoista eurooppalaisista mestareista ja muokkaavat sen kautta kotimaittensa musiikkikenttää.

Illan toinen konsertti Bassolöydöksiä oli myös selvästi tavoittanut yleisön parhaalla mahdollisella tavalla. BRQ Vantaa Festivalilla aiemminkin käynyt, ensi vuoden ohjelmistoa jo innoissaan odottava kolmen hengen naisporukka oli erityisen mielissään siitä, että konserttiin oli  valittu mielenkiintoisia säveltäjiä, joista aktiivinen musiikinharrastajakaan ei välttämättä ole aiemmin kuullut. He ylistivät Urquhartia todella hienoksi muusikoksi ja nauttivat kovasti klassisen musiikin laajaa kenttää valaisevasta ohjelmistosta.

Kuva8

Taiteellinen johtaja Markku Luolajan-Mikkola nostaa maljan loistaville konserteille

Ilpo Laspas oli seuraamassa myös jälkimmäistä konserttia, ihasteli sekä hienoa kokoonpanoa että Urquhartin taituruutta ja tiivisti varmasti monen konsertissa kävijän tunnot:

”Tällaista olisi kuunnellut vaikka kuinka kauan!”

 

 

Kuvat: Ari Vihervaara

Teksti: Karoliina Vesa

05.08.2014

Haastattelussa Mahan Esfahani

Kuva: Marco Borggreve

Kuva: Marco Borggreve

Tänään klo 19 festivaaliyleisö pääsee ihastelemaan Mahan Esfahanin sooloresitaalia. Mediatiimin haastattelussa mestaricembalisti kertoo näkemyksiään musiikista, arvoista, ja mitä yhteistä on hänen konserteillaan ja hollantilaisilla asunnoilla.

Mikä inspiroi sinua ryhtymään taiteilijaksi? Blogissasi kirjoitat, että valinnalla on paljon tekemistä oman polkunsa seuraamisella.

Musiikki oli aina läsnä lapsuudenkodissani. Opin siis jo varhain olemaan ihmisten ympäröimänä ja esiintymään. Tajusin myös, että musiikissa on ennen kaikkea kyse kommunikaatiosta. Mitä musiikki on, jos sitä ei pysty kommunikoimaan? Klassinen musiikki ei ole kulttuurin valtavirtaa; varhainen musiikki loi itselleen oman lokeronsa. Rehellisyys ja omistautuneisuus ovat ehdottoman olennaista soittaessa. On tärkeä muistaa, että tämä rehellisyys välittyy kaikille, ei pelkästään klassisen musiikin eksperteille.

Miksi valitsit cembalon kaikista maailman soittimista?

Cembalo on todella tarkka soitin. Sen kieliä näppäillään, joten ääni on puhdas. Tämä toisaalta tekee myös cembalon vaikeuden. Lisäksi cembaloa soittaessa on oltava ajoitus täydellisesti hallussa. Cembalon soittamista voisi verrata puheen artikulaatioon. Minulle on tärkeä antaa cembalon puhua minulle ilman, että kuulisin sen minkään ennakkokäsitysten värittäminä.Sama soveltuu yleisöön: haluan, että he lähtevät kanssani matkalle kuuntelemaan, mitä cembalolla on sanottavanaan, ilman ennakko-oletuksia.

Yksi suurista tavoitteistasi on ollut esittää Bachin Hyvin viritetyn klaveerin ensimmäinen kokoelma. Olet verrannut teosta Vanhaan testamenttiin. Voitko kertoa enemmän teoksesta ja siitä, miksi Bach edelleen kiehtoo?

Usein sanotaan, että Bach on musiikin alku ja juuri, vaikka itse asiassa hän on musiikin kulminaatio. On tietysti romantiikan ajan ajattelua nähdä asia tällaisten termien kautta, ajatella alkua ja loppua. Bach kuitenkin opettaa hyviä arvoja, niin taiteessa kuin elämässä yleisemminkin.

Inspiroidutko muista taidemuodoista?

Kyllä, paljonkin. Luen paljon ja kirjoitan myös jonkin verran runoja. Pidän suurista venäläisistä mestareista: Tolstoi, Tsehov, Bulgakov, Puskin, Ahmatova… Taidan lukea slaavilaisia kirjailijoita enemmän kuin kukaan! Myös historiankirjoitus kiehtoo minua. Kun asiaa ajattelee, historiahan on vain valtava romance -romaani. Jostain syystä kuvittelen mielessäni Mondrianin töitä soittaessani Frescobaldia ja venäläistä kirjallisuutta soittaessani Bachia. Ihmisinä meillä on esihistoriallinen tarve kertoa tarinoita ja yrittää ymmärtää asioita, jotka ylittävät ymmärryksemme.

Kuinka valitset konserttiesi ohjelmiston?

Suoraan sanoen soitan ennen kaikkea sitä, mitä haluan soittaa. Ymmärrän asian niin, että konserttieni yleisö on tullut fiilistelemään sen päiväistä tunnetilaani. Otetaan esimerkiksi Hollanti. Siellä ihmisillä ei ole verhoja, joten kaikki näkevät, mitä he syövät. Juuri samalla periaatteella toimivat konserttinikin. Tietysti esiintyjän ja yleisön välissä on neljäs seinä, mutta joskus tykkään rikkoa sen ja puhutella yleisöä. En oikeastaan soita tietynlaista musiikkia tietynlaiselle yleisölle – soitan aina haastavaa musiikkia. Ihmiset ovat aina vastaanottavaisia – rehellinen ja omistautunut soittaminen saavuttaa heidät joka tapauksessa.

Jos olisit valinnut jonkin muun ammatin, mikä se olisi?

Vaikea kysymys. Kenties diplomaatti, tai jokin valtion virka. Tai pappi, en tiedä miksi. Tietysti näissä kaikissa ammateissa toisten kanssa kommunikoiminen on ensisijaista. Kielitieteilijän ura voisi olla kiinnostava, mutten olisi halunnut yliopistolle töihin. Mitä enemmän matkustelen, sitä enemmän huomaan, että ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla. Kaikilla on hyviä päämääriä.

Mitä neuvoja sinulla on nuorille taiteilijoille?

Tärkein neuvoni on seuraava: työskentele paljon. Kun työskentelee paljon, energiat löytävät suuntansa ja tästä kovasta työstä seuraa jotain merkittävää. Täytyy keskittyä oikeisiin asioihin, musiikkiin, eikä esimerkiksi sosiaalisuuteen tai ulkonäköön. Täytyy keskittyä siihen, mikä on oikein. Musiikki ansaitsee tällaisen huomion. Itsellä täytyy olla hyvät arvot. Musiikki opettaa näitä arvoja.

Teksti ja suomennos: Karoliina Vesa

04.08.2014

Latvian radion kamarikuoro avasi BRQ:n festariviikon 2014

BRQ Vantaa Festivalin avajaiskonsertti innoitti kuorokansana tunnetut suomalaiset valtaviin loppuaplodeihin. Latvian radion kamarikuoroa johtava Sigvards Kļava marssitti jo kuoron pois lavalta, mutta yleisö ei hellittänyt ennen kuin sai kuulla vaatimansa ylimääräisen numeron. Byrdistä Pärtiin ulottuva ohjelmisto upposi selvästi yleisöön.

Aplodit / Standing ovation (foto: Ari Vihervaara)

Aplodit / Standing ovation (foto: Ari Vihervaara)

Blogistina tämä konsertti tulee jäämään mieleeni myös siksi, etten ole koskaan lähtenyt hommaani hullummista lähtökohdista. Kuoromusiikin ystävänä olin kyllä odottanut konserttia innokkaasti. Sitten sekosin Sörnäisissä bussien numeroissa, ja jouduin pikakävelemään konserttiin Tammistosta, eikä tuo matka suinkaan ollut kuskin arvioima 400 metriä vaan kokonaiset 2 km. Huterissa sandaaleissa. Pyhän Laurin kirkkoon saapui siten todella hikinen ja kiukkuinen blogisti.

Olin varma, että konsertti olisi nyt minun osaltani pilalla. Rutiinilla raapustaisin siitä muutaman mukiinmenevän rivin välttämättömyyden pakosta, ajattelin.

Toisin kävi. Knut Nystedtin tilaan levittäytyvä Bach-meditaatio ”Immortal Bach” toi sittenkin kyynelet kiukkuisen blogistin silmiin. Sen kauneus on niin ajatonta. Mutta kyllä kyynelten aikaansaamiseksi tarvittiin tällä kertaa ihan huippukuoroa, jollainen onneksi oli saatavilla. Kuoro oli levittäytynyt varsinaiselle lavalle, sen sivustoille sekä urkuparvelle, ja surround-soundi toimi Pyhässä Laurissa hienosti. Olen aiemminkin huomannut, että olen vähän heikkona tähän Nystedtiin.

Thomas Tomkinsin ”When David heard” jäi myös mieleeni. Kuoron altoilla on hyvin täyteläinen sointi, ja Tomkinsissa alttostemma tuli paikoin hienosti esiin. Pidin myös siitä, että osa teoksista kuten Pärtin ”Da Pacem Domine” oli tempoltaan todella rauhallisia. Kaipa se on sitä, mitä nykyihminen kaipaa ja liian harvoin saa kuulla.

Sigvards Kļava johti pääosin hyvin plastisesti, mikä oli kaunista katseltavaa. Rytmisesti todella tarkkaa yhteislaulua vaativa Bachin ”Jesu meine Freude” meni Kļavalta puolestaan hauskan napakalla otteella.

Pyhän Laurin interiööriä / St. Lawrence interior (foto: Ari Vihervaara)

Pyhän Laurin interiööriä / St. Lawrence interior (foto: Ari Vihervaara)

Latvian radion kamarikuoron konserttiohjelma istui Pyhän Laurin ainutlaatuiseen kirkkosaliin kuin nakutettu, ja runsaslukuinen yleisö oli tästä selvästi kanssani samaa mieltä. Ei voi sanoa muuta kuin kiitokset Latvian suurlähetystölle ja Riikan Euroopan kulttuuripääkaupunkivuotta tukevalle Riika 2014 -säätiölle, jotka tekivät tämän kuorovierailun mahdolliseksi.

Teksti: Suvikki Honkkila

Maggie Urquhart

03.08.2014

Haastattelussa Maggie Urquhart

Violonetaitelija ja basisti Maggie Urquhart esiintyy festivaaliviikolla peräti kolme kertaa: ensin Ensemble Nylandian kanssa 4.8. ja sen jälkeen BRQ Vantaa Ensemblessä 5. ja 7.8.2014. Tämä käy jo urheilusta varsinkin, kun ohjelmiston wieniläinen osuus vaatii aika lailla fyysistä voimaa.

Maggie Urquhart opiskeli ensin klassista bassoa. Myöhemmin soitettuaan kahden vuoden ajan European Youth Orchestrassa Claudio Abbadon johdolla hän kiinnostui basson ja violoneksi kutsutun soitinjoukon historiasta.

Kun violonen kieliä ja jousia ei tuolloin ollut ostettavissa, Urquhart opetteli valmistamaan niitä itse. Muutto Hollantiin alkoi tuntua loogiselta askeleelta, ja pian Urquhart jo esiintyi eri kokoonpanoissa samalla, kun hän opiskeli Haagissa Anthony Woodrow’n johdolla.

Violonetaituri vastaili BRQ:n blogitoimituksen kysymyksiin urastaan ja festivaalilla kuultavista ohjelmistovalinnoistaan.

Oletko vieraillut tai konsertoinut Suomessa aiemmin?

Odotan kovasti paluuta Suomeen! Olen vieraillut siellä vain yhden kerran vuonna 1989 Joensuussa Orchestra of the Eighteenth Century -orkesterin kanssa. Siitä jäi mieleeni hyvin lämmin vastaanotto sekä se, etten pystynyt osallistumaan orkesterin retkeen, jolla seikkailtiin kumilautoilla jokea pitkin, koska minulla oli mukana 1-vuotias tyttäreni!

Mikä sai sinut valitsemaan soittimeksesi kontrabasson/violonen? Mikä on parasta instrumentissasi?

Äitini vei minut kuuntelemaan Bachin ”Brandenburgilaisia konserttoja” ollessani 11-vuotias. Rakastuin kontrabassoon ja tuohon musiikkiin ja kysyin heti, voisinko alkaa soittaa bassoa. Tyttökoulussa, jossa olin juuri aloittamassa opintojani, oli ihana vanha ranskalaistyylinen basso, jonka sain lainaksi loman ajaksi. Kun sitten aloitin koulun kuusi viikkoa myöhemmin, menin heti koulun orkestereihin soittamaan.

Bassossa on rikas ääni, jonka mataliin säveliin liittyy valtavan laaja yläsävelsarja  ─ aivan taianomaista!

Millainen rooli kontrabassolla/violonella on ensemblessa tai orkesterissa?

Se on musiikin selkäranka. Erityisesti barokkimusiikissa basso luo perustan. Usein bassostemma on aivan yhtä monimutkainen kuin ylemmät stemmat, se vain soitetaan hieman hankalammin hallittavilla instrumenteilla.

Klassisella kaudella orkesterin bassostemmoista tuli selvästi yksinkertaisempia. Kiinnostavaa kyllä vasta tuolloin nähtiin basson nousevan myös soolosoittimeksi wieniläisklassisessa repertoaarissa alkaen vuoden 1766 paikkeilla. Bassoa käytettiin paljon myös kamarimusiikissa (divertimentomusiikissa) sen äänen kantavuuden ansiosta.

Mitä muita projekteja kuin BRQ Vantaa Festival listallasi on tänä kesänä?

Tänä vuonna minulla ei oikeastaan ole lomaa! Alkukesästä opetin Amsterdamin vanhan musiikin kesäkurssilla. Samanaikaisesti Amsterdamissa järjestettiin Bass2014-tapahtuma, jolla konsertoin ja pidin esitelmän 8-jalkaisesta violonesta. Elokuussa minulla on kaksi projektia Orchestra of the Eighteenth Century -orkesterin kanssa: puoliksi lavastettu ”Cosi fan tutte” sekä konsertteja Varsovan Chopin-festivaalilla, jossa soitamme periodi-instrumenteilla Beethovenin, Chopinin ja Griegin pianokonsertot ja Mozartin ”Jupiter-sinfonian”.

Samanaikaisesti tutkin violonen varhaista historiaa osana uutta hollantilaista opettajille suunnattua tutkimusohjelmaa. Tarkastelen myös 8-jalkaisen ja 16-jalkaisen violonen roolia J.S. Bachin musiikissa.

Kuinka valitsit Vantaalla kuultavat teokset?

Guadalupe (López-Íñiguez) ja Markku (Luolajan-Mikkola) pyysivät minua suunnittelemaan konserttiohjelmia ottamalla basso lähtökohdaksi. Tällainen tilaisuus sattuu kohdalle hyvin harvoin. Yleensähän korostetaan korkeampiäänisiä soittimia, ja hyvä basisti on sellainen, jota ei erityisesti huomata eikä juhlita. Me tuemme ja täydennämme muita stemmoja.

BRQ:n konsertteihin valitsin kaksi eniten käytettyä violonea, joista ensimmäinen, 8-jalkainen G-violone on suurikokoinen viola da gamba, joka säilyi Pohjois-Saksassa käytössä melko myöhään aina J.S. Bachin kuolemaan saakka. Toisekseen valitsin wieniläisen violonen, joka alkoi tehdä tuloaan 1600-luvun lopussa ja jolle on kirjoitettu laaja joukko soolo- ja kamarimusiikkia noin vuosina 1760-1800.

Tahdoin soittaa yhdessä kollegojeni Sirkka-Liisan (Kaakinen-Pilch) ja Markun kanssa, ja saksalainen ohjelmisto tuntui ideaalilta heidän soittimilleen. Viola d’amoressa on harvinaislaatuisen kaunis ääni. Harva soittaa sitä, joten on onnekasta että Sirkka-Liisa taitaa sen. Viola d’amoren ääni sulautuu yhteen uniikin wieniläisbasson kanssa.

Voisitko kertoa vielä lisää valitsemistasi teoksista?

Rakensin konserttiohjelmistot niin, että violone toimii continuo-soittimena, mutta tarpeen mukaan myös soolosoittimena. Buxtehude käytti violonea continuonsa bassona, mutta hän sävelsi myös kauniin duon violonelle ja viola da gamballe.

Dittersdorfin ensimmäinen konsertto, jonka esitän, on luultavasti ensimmäinen joskaan ei helpoin wieniläiselle bassolle sävelletty konsertto. Se hyödyntää hyvin instrumentin ominaisuuksia, mutta sitä soitetaan hyvin harvoin, vaikka kaikki nykybasistit käyttävät säveltäjän toista konserttoa orkesterien pääsykoekappaleena.

Hardtin teos liikkuu bassogamban alemmilla kielillä, joten uskon että sitä on saatettu soittaa violonella. Samaa äänialaa kuullaan J.M. Nicolain teoksissa, ja ilmeisesti hän soitti itse juuri violonea.

Mitä odotat Suomen-vierailultasi?

Ennen kaikkea odotan mahdollisuutta saada soittaa suomalaisten kollegojen kanssa. Meillä on paljon ohjelmistoa työstettävänä, ja sen jälkeen opetan kaksi päivää mestarikurssilla ennen lähtöäni, joten Suomeen tutustumiseen ei tahdo jäädä aikaa.

Maggie Urquhart esiintyy BRQ Vantaa Festivalilla 4.8., 5.8. ja 7.8. 2014.

Teksti: Helen Metsä ja Suvikki Honkkila

31.07.2014

Tulossa hieno kuorovierailu Pyhän Laurin kirkossa

Onpa ihanaa saada BRQ Vantaan vieraaksi näin hieno ja moni-ilmeinen kuoro. Tyylit ja tekniikat vaihtelevat, mutta oltiin sitten vähäeleisesti renessanssissa tai yllättävästi nykyajassa, viesti joka kuulijalle välittyy, on aito. Luotan siihen, että jos Latvian radion kamarikuoro makaa portailla tai rapisuttelee foliopapereita, se ei ole mainostemppu, vaan sillä on aito taiteellinen tarkoituksensa.

Kuoroon on mahdollista tutustua etukäteen englannin kielellä myös heidän varsin hyvillä kotisivuillaan osoitteessa www.radiokoris.lv/en. Sieltä löytyy mm. videoita ja kiinnostavia linkkejä äänityksiin. Näistä latvialaisen Pēteris Vasksin teos ”Ziles zina (The Message of the Titmouse)” esittelee ehkä erityisen hyvin kuoron ilmaisuvoimaa. Kuoron ja sen johtajan Sigvards Kļavan julkaisemalta Rahmaninov-levyltä otettu raita puolestaan lähestyy tulevan BRQ:n konsertin äänimaailmaa, jossa kuullaan mm. Knut Nystedtin Bach-meditaatio ”Immortal Bach” ja Arvo Pärtin kaunis ”Da Pacem Domine”.

Samalla kun tämä kuoro soi yhtenä plastisena instrumenttina, pystyvät kuorolaiset tarpeen mukaan myös solistisiin irtiottoihin. Tätä yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden vuoropuhelua korostaa jo kuoron profiilikuvakin, jossa kukin poseeraa tyylillään.

Kuorovierailu BRQ:ssa on osa Riga 2014 -ohjelmaa, ja sitä tukee Latvian suurlähetystö. Vuoden 2014 Euroopan kulttuuripääkaupunki Riika haluaa näyttää kulttuurin olevan positiivinen muutosvoima – ohjelmainfon mukaan ”uskomaton energianlähde, jolla on voima muuttaa kaupunkiympäristöä, havaintokykyä, elämää”.

Moni kuoromusiikin ystävä varmaan jo tietääkin, että Riga 2014 -ohjelman suurin tapahtuma on juuri päättynyt The 8th World Choir Games, jossa myös suomalainen naiskuoro Philomela kävi niittämässä kunniaa voittamalla sarjansa maailmanmestaruuden Marjukka Riihimäen johdolla. Onnittelut BRQ Vantaalta, ja muistakaa nyt tulla meidän kuorokonserttiin!

Vielä vinkki matkustusintoisille: Jos kulttuurin muutosvoimaa jää kaipaamaan lisää BRQ:n jälkeen, voi askeleet siis suunnata Riikaan, missä on tarjolla musiikkia, muodin historiaa tai vaikkapa taidetta KGB:n talossa, jos uskallat.

Teksti: Suvikki Honkkila

 

OSTA LIPPU VERKKOKAUPASTA

Peilikuvia
Su 3.8. klo 19 Pyhän Laurin kirkko
(Kirkkotie 45, Vantaa)

Latvian radion kamarikuoro
Sigvards Kļava, musiikin johto

Bach – Byrd – Purcell – Caldara – Pärt – Tomkins – Weelkes

KF_Fazer_blue_covers

30.07.2014

Suut makeaksi!

Tänä vuonna BRQ Vantaan taiteilijat saavat suut makeaksi, kun heidät karkitetaan Fazerin suklaalla. Fazerin kumppanuuspäällikko Liisa Eerola kertoo tässä blogissa tarinan Fazerin sinisen historiasta ja Karl Fazerista.

Helsinkiläisten makumaailma mullistui, kun 25-vuotias Karl Fazer avasi ranskalais-venäläisen konditorian Helsingin Kluuvikadulle 17.9.1891. Opintomatkoiltaan Pietarista, Pariisista ja Berliinistä Karl Fazer toi reseptit, joiden mukaan valmistettiin aluksi jäätelöä ja leivonnaisia. Karl Fazer kutsui itseään sokerileipuriksi ja käsillä tekeminen oli yrityksessä alusta alkaen arvostettua taidetta. Taide oli läsnä perheessä muutenkin; perheenjäsenet musisoivat usein yhdessä ja Karlin veli Edward oli mukana perustamassa Suomalaista Oopperaa yhdessä Aino Acktén kanssa.

KF_Karl_Fazer_1893.2

120 vuotta sitten, vuonna 1894 Karl Fazer aloitti suklaan valmistuksen ja tästä katsotaan suomalaisen makeisteollisuuden alkaneen. Fazerin suklaatehdas sijaitsee nykyään Vantaalla ja siellä valmistetaan 100 000 kg suklaata vuorokaudessa.

Fazerin Sininen -suklaa lanseerattiin vuonna 1922 ja se kuuluu kiinteästi suomalaisuuteen, aivan kuten sauna, salmiakki tai ruisleipä. Kun Karl Fazer lanseerasi Fazerin Sininen -suklaan, hän käytti valmistuksessa Ecuadorista peräisin olevaa Arriba-kaakaota – yksinkertaisesti sen vuoksi, että se oli paras saatavilla oleva laji. Tästä syystä Arribaa käytetään yhä klassikkosuklaassa.

Kaakaota kasvaa kaikilla päiväntasaajan alueen mantereilla ja sen maku vaihtelee kasvupaikan mukaan. Arriballe ominaisia makuja ovat kukkaisuus, hedelmäisyys ja pähkinäisyys.  Koemaistajat tarkistavat myös paahtoasteen, hapokkuuden, kirpeyden ja aromin sekä sen, ettei kaakaossa ole sivumakuja.

Sininen oli Karl Fazerille tärkeä väri, joka symboloi hänelle Suomen luontoa ja itsenäistä isänmaata. Suklaan viehätys syntyy tuoreesta maidosta, kaakaopavuista sekä ainutlaatuisesta reseptistä, jonka Fazer sai liiketuttavaltaan kiitoksena ystävänpalveluksesta. Nykyään Suomen rakastetuimman suklaan laatua Vantaalla valvovat Karl Fazerin perilliset neljännessä polvessa.

Teksti: Liisa Eerola
Manager, Partnerships and Heritage
Fazer Group

BRQ Vantaa kiittää Fazeria yhteistyöstä, ja varmasti muusikot myös konsertin jälkeen!

kuva 20

23.07.2014

ANNA NIMI UUDELLE SOITTIMELLE JA VOITA!

Arvostettu cembalonrakentaja Jukka Ollikka valmistaa parhaillaan verstaassaan uutta soitinta, jossa yhdistyvät historiallisen geigenwerkin ja lautenwerkin ominaisuudet. Tämä soitin esitellään ensi kerran BRQ Vantaa Festivalilla 7.8. jolloin sen kesyttää cembalovirtuoosi Ilpo Laspas.

Tällä Ollikan uudella soittimella ei kuitenkaan ole vielä kunnollista NIMEÄ, ja tähän tarvitsemme TEIDÄN
apuanne. Ehdota siis nimi tälle uudelle soittimelle! Parhaan nimen keksinyt saa PALKINNOKSI
Maagiset koskettimet -sarjalipun (arvo 75 euroa) neljään kosketinsoitinkonserttiin!  Lisäksi kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan kaksi lippua uuden soittimen ensikonserttiin 7.8. klo 19.

LÄHETÄ nimiehdotuksesi ja yhteystietosi (nimi, osoite, sähköposti, puhelin) osoitteeseen info@brq.fi 1.8. mennessä. Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Soittimen uusi nimi paljastetaan konsertissa 7.8. Parhaan nimiehdotuksen valitsee asiantuntijaraati.

Olemme saaneet seurata uuden soittimen syntymistä jo jonkin aikaa festivaaliblogissa kuvin ja tekstein. Odotamme innolla soittimen valmistumista ja seuraamme sen taipaletta säännöllisin päivityksin.

Osta lippu uuden soittimen ensiesittelykonserttiin täältä.

Osta Maagiset koskettimet -sarjalippu täältä.

 

Maagiset koskettimet -konsertit Pyhän Laurin kappelissa (Pappilankuja 3, Vantaa):

Koskettimet: Mahan Esfahani
Ti 5.8. klo 19 Pyhän Laurin kappeli
Mahan Esfahani, cembalo (Iran)

Koskettimet: ???
To 7.8. klo 19, Pyhän Laurin kappeli
Ilpo Laspas, uusi soitin

Koskettimet: Wien 1790
Pe 8.8. klo 19, Pyhän Laurin kappeli
Tuija Hakkila, wieniläinen fortepiano 1790-luvulta

Koskettimet: Carl Philipp Emmanuel
Su 10.8. klo 18, Pyhän Laurin kappeli
Aapo Häkkinen, klavikordi ja cembalo

Guadalupe1

07.07.2014

Haastattelussa Guadalupe López-Íñiguez

4. elokuuta on luvassa aikamoinen konsertti-ilta BRQ Vantaa Festivalilla. Tuona iltana Pyhän Laurin kirkossa esiintyy suomalainen Ensemble Nylandia vierailevine solisteineen. Ensemble Nylandia on kosketinsoittaja-urkuri Matias Häkkisen vuonna 2009 perustama nuoren sukupolven yhtye, jonka ote vanhaan musiikkiin on raikas ja intohimoinen.  Etelästä pohjoiseen, valoista varjoihin -konsertin solistina esiintyy muun muassa nuori, lahjakas sellisti Guadalupe López-Íñiguez Carl Philipp Emanuel Bachin sellokonsertolla.  Muita vierailijoita ovat niin ikään C. P. E. Bachin konserton soittava cembalisti-komeetta Mahan Esfahani sekä Ensemble Nylandian kokoonpanoa täydentävä violone-taiteilija Maggie Urquhart. Myös Matias Häkkinen soittaa solistina konsertin avausnumerossa, Antonio Solerin Kvintetissä.

BRQ Vantaa Festivalin blogitoimitus haastatteli Guadalupe López-Íñigueziä hänen muusikko-tutkija -urastaan, musiikillisista pyrkimyksistään ja haaveistaan sekä elokuun 4.päivä kuultavan  konsertin ohjelmasta ja suunnittelusta.

Guadalupe on paitsi menestyvä sellisti myös tänä keväänä väitellyt ja tohtorin arvon ansainnut tutkija. Hän suoritti väitöskirjaopintonsa  Madridin Autonomous Yliopistossa ja hänen väitöskirjansa otsikko on “Conceptions and instructional practices of string instrument teachers: Influence on the conceptions and levels of musical comprehension of their students”. Väitöskirja sijoittuu prykologian ja musiikkikasvatuksen alueelle, ja kuten otsikosta voi päätellä, käsitteli väitöskirja jousisoitinopettajien opetustapojen ja musiikkikäsitysten vaikutusta heidän oppilaisiinsa. Tällä hetkellä Guadalupe suorittaa post-doc -opintoja Sibelius-Akatemiassa ja opiskelee myös maisterintutkintoa periodisellonsoitossa

Guadalupe on saanut musiikillisen peruskoulutuksensa Espanjassa. Hän tuli Suomeen ensimmäisen kerran vuonna 2009 pyrkimyksenään laajentaa musiikillisia käsityksiään ja syventää opintojaan. Guadalupe muistaa elävästi saapumisensa suomeen 17 helmikuun 2009: “Oli hyvin kylmä. Menin ensimmäiseksi Kauppatorille, missä näin jäätyneen Itämeren ja sain kuunnella särkyvän jään muodostamia ääniä.” Suomeen Guadalupen houkutteli erityisesti kansainvälisesti tunnustettu koulutusjärjestelmä. Guadalupe kertoo, että hänellä olisi ollut vuonna 2009 mahdollisuus suunnata myös Venezuelan opiskelemaan “El Sistema” järjestelmässä, mutta sikäläiset poliittisesti hankalat olot saivat hänet tuolloin valitsemaan Suomen Venezuelan lämmön sijasta. Suomesta Guadalupe toivoi löytävänsä itselleen hyvän, konstruktiivista oppimiskäsitystä tukevan opettajan. Géza ja Csaba Szilway olivat Guadalupen ensimmäisiä opettajia hänen opiskelleessaan aluksi muutaman kuukauden Itä-Helsingin musiikkiopistossa. Guadalupe ei koskaan halunnut kiinnittyä vain yhteen opettajaan vaan halusi saada opetusta ja kokemuksia mahdollisimman monilta. Seuraavien vuosien aikana Guadalupe matkusti Espanjan ja Suomen välillä ja opiskeli useiden jousisoittajien johdolla, yhtenä heistä esimerkiksi sellisti Martti Rousi.

Seuraavassa videopätkässä Guadalupe kertoo omalle muusikonuralleen sijoittamistaan tavoitteista ja haaveista. Guadalupe kertoo pitäneensä lähiaikoina hieman taukoa projekteista, koska hän on vastikään saanut pienen pojan aviomiehensä kanssa. Uusia projekteja on kuitenkin paljon tulossa ja Guadalupe odottaa niitä innolla. Guadalupe tämänhetkisenä muusikonurahaaveena on hänen omien sanojensa mukaisesti: “Soittaa mitä haluan, niin kuin haluan”. Alla oleva videohaastattelu on englanninkielinen.

Musiikillisten urahaaveiden jälkeen halusimme kysyä Guadalupelta hieman BRQ Vantaalla 4. elokuulla kuultavan konsertin ohjelmasta ja sen suunnittelusta sekä Ensemble Nylandiasta. Guadalupe kertoo arvostavansa Ensemble Nylandian demokraattista toimintatapaa, ja hänen mukaansa yhtye on nuoresta iästään huolimatta onnistunut jo luomaan omanlaisensa identiteetin ja soinnin. Yhtyeen hyvästä toiminnasta Guadalupe kiittää erityisesti perustaja Matias Häkkistä, joka on Guadalupen mukaan muusikoilleen uskollinen ja pyrkii pitämään yhtyeen peruskokoonpanon suurilta osin samana koko ajan. Ensemble Nylandian “pysyvän liikkuva” toimintatapa, hyvät ohjelmistovalinnat ja mielenkiintoiset projektit tarjoavat yhtyeen muusikoille hyvän mahdollisuuden kehittyä ja kerätä uusia kokemuksia, Guadalupe tuumii. Hän toivoo yhtyeen saavan tulevaisuudessa enemmän rahallista tukea, jotta se voisi kehittää toimintaansa ja jatkaa hyvää työtään vanhan musiikin kentällä.

Seuraavaksi kysyimme Guadalupelta  Etelästä pohjoiseen, valoista varjoihin -konsertin ohjelmistosuunnittelusta. Alla olevassa videopätkässä Guadalupe kertoo mielenkiintoisesti ohjelmiston suunnittelusta, kannattaa vilkaista! Guadalupe kertoi meille muun muassa soittavansa konsertissa oman suosikkinsa C. P. E. Bachin sellokonsertoista, a-mollikonserton (Wq. 170, H. 432). Kaiken kaikkiaan Guadalupe on ollut hyvin aktiivinen konsertin ohjelmiston suunnittelussa ja on saanut myös Espanjan suurlähetystön tukemaan konserttia. Lähetystön tuki antoi kimmokkeen lisätä ohjelmistoon hieman espanjalaista väriä ja maustetta, mikä sopii toki hyvin myös Guadalupen espanjalaisen syntyperän huomioon ottaen. Guadalupe toivookin voivansa hyödyntää omaa kulttuurista tietämystään tekemällä konsertin espanjalaiskappaleista entistäkin mehukkaampia ja värikkäämpiä. Espanjalaisväriä ohjelmistoon tuovat Luigi Boccherinin Kvintetto “La musica notturna delle strade di Madrid” ja Antonio Solerin Kvintetto nro 4 koskettimille ja jousille. Boccherinia ei ehkä heti ajattelisi “espanjalaiseksi”, mutta Guadalupen mukaan hänet kuitenkin usein yhdistetään Espanjaan, vaikka hän syntyperältään italialainen olikin. Guadalupen mielestä espanjalaisvaikutteet asettuvat ohjelmaan sulavasti ja luovat sopivasti kontrastia. Lisäksi teokset sopivat C. P. E. Bachin teosten ohella kokoonpanoltaan hyvin konsertissa soittavalle muusikkoryhmälle, Guadalupe lisää.

Guadalupe asuu tällä hetkellä pysyvämmin Helsingissä aviomiehensä ja pienen poikansa kanssa. Haastattelun lopuksi festivaalitoimitus halusi udella Gudalupelta vielä hieman siitä, mistä hän Suomessa erityisesti pitää tai ei pidä. Yhtenä puutteena Guadalupe mainitsee hyvät tomaatit, joita hän on tottunut saamaan helposti Espanjasta, mutta joita on Suomesta hyvin vaikea löytää. Guadalupen kaltaiselle intohimoiselle kokille tomaatit ovat hyvin tärkeä asia ruoanlaitossa, joten niiden laatu ei ole ollenkaan yhdentekevä asia. Lukuun ottamatta hyvien tomaattien puuttumista Guadalupe kertoo pitävänsä Suomesta todella paljon ja nauttii erityisesti maan kauniista luonnosta, hyvästä savulohesta sekä lämminsydämisistä ihmisistä. Guadalupe myös kehuu suomalaisten kansainvälisyyttä ja pääkaupunkiseudun aktiivista kulttuurielämää. Hän myös sanoo Suomen olevan “kaikkein meritokraattisin” niistä maista, joissa hän on vieraillut. Tällä Guadalupe tarkoittaa sitä, että Suomessa suorituksia ja saavutuksia arvostetaan hyvällä tavalla ja ne huomioidaan.  “Jos teet töitä urasi eteen ja otat myös muut huomioon, ihmiset antavat sinulle tunnustusta”, Guadalupe sanoo.

Haastattelu ja teksti: Helen Metsä

 

Etelästä pohjoiseen, valoista varjoihin

Ma 4.8. klo 19 Pyhän Laurin kirkko
(Kirkkotie 45, Vantaa)

Ensemble Nylandia (Suomi) vieraineen:
Mahan Esfahani, cembalo (Iran)
Maggie Urquhart, violone (Hollanti)
Guadalupe López-Íñiguez, sello (Espanja)

Boccherini – Soler – C.P.E. Bach

Osta lippu festivaalikaupasta!

kuva 6

01.07.2014

Kurkistus uuden soittimen valmistumiseen, osa 2

Tässäpä muutama yksityiskohta uudesta soittimesta, jota kuullaan BRQ Vantaalla 7.8. Ilpo Laspaksen soittamana. Emme malta odottaa soittimen valmistumista! Arvaatteko mitä kuvissa on? Katsokaa vastaus julkaisun lopusta!

kuva 8
Hopeaoriginaalit

kuva 7
Viimestelyä

kuva 9

kuva 11
Mitkä värit tässä ”vahapuussa”!

Soitinrakentaja Ollikan vastaus kuvamysteeriin: ”Kuvissa on soittimen konesiton osia eri työstövaiheissa. Viimeisessä kuvassa (yllä) on koneiston osia menossa tyhjiövaluun. Kappaleet on alunperin suunniteltu Cad-ohjelmalla. Tämän jälkeen olen printtauttanut ne 3d tulostimella vahamalliksi, tästä vahamallista on sitten valettu hopeiset originaalit (ylemmissä kuvissa). Näistä originaaleista on viimeistelyn jälkeen otettu silikonimuotit. Näillä silikonimuoteilla taasen on valmistettu viimeisessä kuvassa näkyvät vahamallit, jotka ovat juotettu kuvassa näkyväksi vahapuuksi. Seuraava vaihe on laittaa tämä vahapuu valumuottiin, ja kaataa erikoiskipsiseos valumuottiin. Tämän jälkeen muotti poltetaan, jolloin vahat katoavat, ja jäljelle jää vahojen muotoiset onkalot.”

Muutama lisäkuva valuprosessista (lisätty 2.7.)

kuva 12

kuva 14

kuva 15

Ei ole ihan yksinkertaista tämän uuden soittimen rakennus. Kuinkakohan monta työvaihetta matkalle vielä mahtuu? Entä mitäköhän Ollikka aikoo tekemällään kipsivalulla tehdä? Se jäänee seuraavan blogipäivityksen selvitettäväksi.

Kuvat: Jukka Ollikka
Teksti: Helen Metsä

Kuva/Photo: Laura Valkea

Kuva/Photo: Laura Valkea

27.06.2014

Tule kylään Helsingin pitäjän kirkonkylään!

Vehreitä puutarhoja, satoja vuosia vanhoja punaisia hirsitaloja, keskiajan kivikirkko, kosken kohinaa ja rauhaa. Satumainen idylli, jossa voit kuvitella siirtyväsi ajassa vuosisatoja taaksepäin. Tämän voit kokea Helsingin pitäjän kirkonkylässä Vantaalla, vain kivenheiton päässä Helsingistä.

Kylään on helppo löytää, sillä se on sijainnut jo vuosisatojen ajan Suomen tärkeimpien liikennereittien varrella. Kylässä on monta ylpeyden aihetta, kuten Suomen vanhin toiminnassa oleva puinen koulurakennus. Kylästä voit yhdellä silmäyksellä löytää rakennuksia kuudelta eri vuosisadalta. Vanhat rakennukset ovat saaneet rinnalleen myös jotain uutta, kuten modernin Pyhän Laurin kappelin.

Kirkonkylää-5.8.13 171Kulttuurikävelyllä 2013

Pyhän Laurin kappeli sekä yli 550 vuotta vanhempi Pyhän Laurin kirkko ovat kylän tärkeimmät maamerkit. Ne toimivat myös elokuisen festivaalin, BRQ Vantaan näyttämöinä. Festivaalin yhteydessä on mahdollisuus osallistua kulttuurikävelylle, jossa tutustutaan oppaan johdolla kylän rakennuksiin, ympäristöihin ja alueen historiaan.

Kylä perustettiin jo paljon ennen Helsingin kaupunkia. Se toimi laajan alueen keskuspaikkana satojen vuosien ajan. Tutustuminen Kirkonkylään on samalla perehtymistä Helsingin ja Vantaan varhaiseen historiaan. Hätkähdyttävintä kylässä on sen ainutlaatuinen tunnelma, jota on mahdoton kuvailla. Se täytyy kokea!

Teksti ja kuvat: Riina Koivisto/Vantaa-seura

Vantaa-seuran järjestämät kulttuurikävelyt BRQ Vantaa Festivalin aikana:

Keskiviikkona 6.8. klo 17.15
Opastuksen hinta 5 euroa, (lipunmyynti alkaa klo 17)

Sunnuntaina 10.8. klo 19
BRQ Vantaan sponsoroima ILMAINEN OPASTUS! ILMOITTAUDU kävelylle osoitteeseen info@brq.fi.
Paikkoja on rajattu määrä.

Kierrokset lähtevät kirkkoaukiolta Helsingin pitäjän kirkon portilta.
Kiertokävelyn kesto on noin 1 tunti. Opastus suomeksi.

Lue lisää Vantaa-seuran toiminnasta: www.vantaaseura.fi

19.06.2014

Uuden instrumentin syntytaival

Tässä seuraa pieni kuvakertomus BRQ Vantaa Festivalilla 7.8. kuultavan uuden instrumenin valmistumisesta. Työtä riittää vielä, mutta hiljaa hyvä tulee!

Kuvien lomassa hieman uuden soittimen tulevan kesyttäjän Ilpo Lapaksen kommentteja ja odotuksia.

kuva 2 Puristimia ei voi koskaan olla liikaa.

Ilpo: ”Odotan mielenkiinnolla uuden soittimen ääreen pääsemistä. Vaikeampaa on kuitenkin täsmälleen sanoa, mitä soittimelta odotan, koska vastaavaa soitinta ei ole. Tämä soitin on kiinnostava varsinkin näiden kahden soittimen yhdistelmän vuoksi. Käsittääkseni molempia ”soittimia” voi soittaa eri sormioilta samaan aikaan. Ainoastaan samaa ääntä voi soittaa vain jommalla kummalla äänikerroista. Tämä antaa varmasti ainutlaatuisia soinnillisia mahdollisuuksia, joita on jossain määrin jopa vaikea kuvitella tässä vaiheessa.

kuva 3 Uuden soittimen kurvikkaat muodot

Ilpo: ”Soitinta tuskin voi ihan verrata cembaloon, mutta toisaalta urutkin ovat hyvin erilaiset (ainakin toimintansa puolesta). Vaikka urkurina saa jatkuvasti tutustua uusiin ja aina erilaisiin soittimiin, uskon, että tämä soitin on monella tapaa poikkeavampi ja ehkä haastavampikin, koska sitä ei voi verrata mihinkään muuhun olemassa olevaan soittimeen.”

kuva 1Koskettimia ehkä?

Pysykää kuulolla ja seuratkaa kanssamme tämän uuden, vielä nimeämättömän, soittimen syntymistä!

Kuvat: Jukka Ollikka

Teksti: Helen Metsä

image

13.06.2014

Soitinrakentajien luova leikki

Viime elokuussa BRQ Vantaan yleisö sai tutustua Jonte Knifin värikkääseen knifonium-retrosyntetisaattoriin. Tänä vuonna on jälleen luvassa ihkauusi kosketinsoitin, jonka mielikuvituksellisuus haastaa käsitykset soitinrakennuksesta. Nykyään koemme soittimet vakiintuneina ja muuttumattomina, mutta ennen oli toisin: erityisesti renessanssin aikana häkellyttävän uskaliaita kosketinsoittimia kehiteltiin ahkerasti. Nyt Jukka Ollikka ja Jonte Knif jatkavat tätä historiallista luovan leikin henkeä. Heidän ideanaan on, että uudessa soittimessa yhdistyy kaksi historiallista, kokeellista kosketinsoitinta: geigenwerk tai viola organista, joka kuulostaa gambayhtyeen ja urkujen yhdistelmältä, sekä lautenwerk, joka on ikään kuin koskettimistolla toimiva jättiluuttu.

Cembalonrakentaja Jukka Ollikka on kypsytellyt ajatusta yllättävästä soittimesta jo vuosia.”Ystäväni Lauri Porra on jo pitkään pyytänyt minua rakentamaan jonkin erikoisen soittimen. Lisäksi Aapo Häkkinen on kysellyt vuosien saatossa lautenwerkin rakentamisesta”, Ollikka muistelee.

Sitten tapahtui jotain erityistä: 2012 puolalainen Sławomir Zubrzycki sai valmiiksi erinomaisesti toimivan viola organistan eli geigenwerkin. Historian saatossa eri nimillä kulkeutunut jousi- ja kosketinsoittimen yhdistelmä perustuu Leonardo da Vincin suunnitelmiin. Lauri Porra innostui geigenwerkistä, samoin Ollikka. Onnistuneita lautenwerkejä oli rakennettu meidän päivinämmekin, mutta toimiva geigenwerk oli sensaatio.

Ollikalla alkoi raksuttaa. Yhtäkkiä hän keksi, että geigen- ja lautenwerkin voisi yhdistää. Hän kutsui mukaan Jonte Knifin, joka innostui heti. ”Sekä lauten- että geigenwerkissä on suolikielet, joten näin saamme kaksi kärpästä samalla iskulla, ja samalla virityksellä”, Ollikka lohkaisee uudesta luomuksesta, jonka työnimi on lautengeigenwerk, eli ”luuttuviulusoitin”.

Täysin uudenlainen idea on edellyttänyt suunnattomasti materiaalien ja teknisten ratkaisujen testaamista. Kevään aikana rakennetulla koekaikupohjalla on kokeiltu esimerkiksi erilaisia kielipituuksia ja näppäyskohtia. Kokeiluista on koottu ääninäytepankki, ja alustava rakenne on myös mallinnettu tietokoneelle.

”Olen opiskellut ankarasti metallien valamista, ja olen jopa perustanut oman pienen valimon, jossa voimme valmistaa kaikki tarvittavat osat. Joudumme myös punomaan osan kielistä itse, joten rakensimme punomiskoneen”, Ollikka kertoo intensiivisestä työstä. ”Saimme avuksemme tutun insinöörin Peter Jokisen, jonka tiedot ja kontaktit teollisuusmateriaalien suhteen ovat olleet korvaamattomat.”

unnamed-5

Kahden olemassaolevan mutta harvinaisen ja erikoisen soittimen yhdistäminen ei ole helppoa ja vaatii kokonaan uusia ratkaisuja. Lopputulos tulee kuitenkin muistuttamaan ulkoisesti cembaloa. ”Soittimeen tulee kaksi sormiota; geigenwerk on yläsormiolla, lautenwerk alasormiolla”, Ollikka selvittää. Käytännössä soittimella voi siis soittaa kahta eri kosketinsoitinta yhtä aikaa, mutta äänikertoja on vain yksi. Molemmat soittimet siis toimivat samoilla kielillä. Lautenwerk on periaatteessa suolikielitetty cembalo. Geigenwerkissä taas jousi hankaa kieltä kosketinta painettaessa. ”Me emme käytä geigenwerkissä kampiliiramaista pyörämekanisia vaan hihnaa”, Ollikka sanoo.

Kaksikon kuningasidea liittyy kuitenkin kielen ja koskettimen väliseen toimintaperiaatteeseen. Käyttämällä hyväkseen magneettisesti toisiinsa yhdistettyjä vipuja ja epäkeskoja elementtejä he ovat saaneet soittimen kosketuksen haluamakseen. ”Tässä on saanut olla pellepelottomana paikalla”, Ollikka nauraa. ”Olemme saaneet kokea monta hienoa heureka-hetkeä. Siinä mielessä tämä on varsin erilaista kuin perinteinen soitinrakennus, jossa tekniset ongelmat on vuosien saatossa jo ratkottu.”

”Meillä on taipumus tehdä epätyypillisiä asioita ihan vain siksi, että ne voidaan tehdä”, Jonte Knif tiivistää. ”Vanhan musiikin liike itsessään ei riitä leikkimieliselle ihmiselle. On yksinkertaisesti hienoa päästä kehittelemään uutta, vielä upeampaa, jos aavistaa että joku muukin tulee siitä pitämään.” Knif uskoo, että periodimusiikin kentältä löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita heittäytymään uuteen, eivätkä häiriinny soittimen epätavallisuudesta – tai, joku voisi jopa sanoa, epähistoriallisuudesta. Lautengeigenwerkissä ei olekaan enää kyse historian tutkimisesta, vaan sen uudelleen tekemisestä. Vastaavasti Knif toivoo, että uudella soittimella voisi tulevaisuudessa tehdä jotain täysin uutta vanhan kosketinsoitinohjelmiston esittämisen sijaan: ”Se voisi sopia mainiosti näyttämöllisiin projekteihin, ja toivon kovasti, että sille sävellettäisiin uutta musiikkia. ”

Aluksi Ollikan ja Knifin tarkoituksena oli vain rakentaa soitin Lauri Porralle. Pian keksittiin, että uusi soitin täytyisi myös esitellä konsertissa. Esitys järjestyi BRQ Vantaalle, ja soittajakin oli Ollikalla heti mielessä: Ilpo Laspas. ”Ilpo on uskomaton”, Knif täydentää. ”Hän pystyy ottamaan ennestään itselleen vieraita soittimia heti haltuunsa.” ”Ilpo sitten näyttää meille, miten tätä soitinta soitetaan!” Ollikka sanoo.

Jännittävää on se, että kaksi päivää lautengeigenwerkin ensiesiintymisen jälkeen suomalaisyleisö saa kuulla Sławomir Zubrzyckin viola organistaa Mäntän musiikkijuhlilla tämän itsensä soittamana.

Teksti: Auli Särkiö
Kuvat: Jukka Ollikka

BRQ-blogissa voit seurata lautengeigenwerkin valmistumisesta kertovia kuvapäivityksiä!

Ollikan ja Knifin lautengeigenwerkin maailmanensi-ilta BRQ Vantaalla 7.8. klo 19 Pyhän Laurin kappelissa. Osta oma lippusi tähän ainutlaatuiseen tilaisuuteen nyt!

13.08.2013

Mikä ihmeen BRQ? Yleisökommentteja festarilta

Festivaalin uudistunut nimi ja visuaalinen ilme herättivät monenlaisia mielleyhtymiä. Festaritoimitus pyysi muutamilta konserttivierailta kommenttia asiasta.

 

Vivaldi-konserttiin saapuneet Leena, Annu, Markku ja Martti pitivät nimeä ja mainoksia huomiota herättävinä ja arvoituksellisina. Nimestä tuli hieman mieleen myös barbecue eikä mikään ihme, sillä samaa nauroi eräs festarin taiteilijoistakin.

”Kaunis väri ja ihana muoto”, Leena kuitenkin totesi.

 Samoilla linjoilla olivat myös seuraavat konserttivieraat:

”Epäsäännöllinen muoto kuin jousisoittimen kierukka, ja väri on hyvä”, arvioi Jussi Jaatinen.

”Kiva, style”, luonnehti ilmettä anonyymi BRQ:n ystävä Micrologus-konsertissa.

 

Vesiteemaa korostui monissa vastauksissa:

”Huomasin uuden ilmeen kyllä heti. Tyylikäs. Vettähän se tuo mieleen, ja keinuva, kevyt ote sopii barokkiin”, tuumi anonyymi nokkahuilumusiikin ystävä.

”Tuo mieleen vettä…Vantaankosken”, mietti myös Paula Livorsi.

”Sopii improvisaatioon ja nykymusiikkiin. Ja Vantaanjokeen, jonka varrella oltiin juuri kävelemässä ja tanssittiinkin Veininmyllyssä”, kuvaili assosiaatioitaan Mikko Karhu.

”Visuaalinen ilme on hyvä. Yhtyyköhän tuossa nyt Vantaanjoki ja Keravanjoki? Vähän se näyttäisi siltä. Ja tietenkin musiikkiin liittyy se, että musiikki soljuu”, totesi sopivasti Vantaa-teemaa korostaen apulaiskaupunginjohtaja Martti Lipponen.

 

Seuraava kommentti summasi osuvasti monen festivaalivieraan ajatukset:

”Raikkaan värinen, ja siinä on käsityön leimaa. Se on aika kineettinen, aaltomainen, mikä sopii hyvin musiikkiin. Tuo vähän viulunkin mieleen. Se jättää monia tulkinnanmahdollisuuksia”, pohti musiikkimies Matti Tuomisto.

Toivottavasti mahdollisimman monelle on nyt siis selvinnyt, että BRQ Vantaa Festival ei siis ole esim. barbecue-ilta Veininmyllyssä, vaan vähintäänkin yhtä herkullisia musiikkielämyksiä, joita voi tulla kokemaan Vantaalle jälleen ensi elokuussa.

Teksti:  Suvikki Honkkila

Markku Luolajan-Mikkola, Peter Spissky & Fibo. Photo: Katri Somerjoki

Markku Luolajan-Mikkola, Peter Spissky & Fibo. Photo: Katri Somerjoki

12.08.2013

BRQ Vantaa Festival päättyi Frutti di Mareen

Festarin päätöskonsertti Frutti di mare alkoi osaltani käsiohjelman kimpussa. Auli Särkiö olikin kirjoittanut sinne teosesittelyjen lisäksi pitkät pätkät kulttuurihistoriaa.

Opin että Antonio Vivaldilla oli käytössään hyvin poikkeuksellisia huippumuusikoita: ylhäisiä orpoja ja lehtolapsia, kaikki tyttöjä, jotka saivat aikansa parhaan musiikillisen koulutuksen Pietàn ospedalessa. Nämä muusikkoneidot olivat kuulemma yksi Venetsian hittinähtävyyksistä. Totesin, että hittinähtävyys oli tämäkin konsertti, sillä näin paljon porukkaa ei BRQ:ssa ollut aiemmin nähty sen nelivuotisen historian aikana.

Herkullisesta kokonaisuudesta minua puhutteli eniten valtavat aplodit saanut g-molli sellokonsertto (RV 416), jonka solistina soitti festivaalin taiteellinen johtaja Markku Luolajan-Mikkola. Tosin tunnustan, että löysin siitä pikemminkin kaipausta kuin Auli Särkiän kuvaamaa ”vienon uhkaavaa sävyä”, mutta kuitataan se sanomalla, että ihmiset kokevat musiikin eri tavoin.

FIBO9 Katri

Peter Spissky, Aira Maria Lehtipuu & Fibo. Photo: Katri Somerjoki

Barbeque-konnotaatioistaan tietoinen BRQ mainosti, että jälkiruokana tarjoillaan ”rouhean rouskuva” orkesterikonsertto ”alla rustica”, maaseudun tapaan, jossa Fibo yltyi aivan hurjaan menoon viulisti Peter Spisskyn johdolla.

Festaritoimitus tapasi kirkkopihalla iloisia konserttivieraita, jotka kiittelivät niin itse konserttia kuin myös Vantaan Helsingin pitäjän kirkonkylän kaunista vanhaa miljöötä.

FIBO6 Katri

Kirsti Kujanen & Kaarina Karttunen. Photo: Katri Somerjoki

Ystävykset Kaarina Karttunen ja Kirsti Kujanen kertoivat käyneensä Vantaalla barokkikonserteissa useiden vuosien ajan. Tänä vuonna he olivat päätöskonsertin lisäksi käyneet myös Biber-konserteissa.

”Muutamien vuosien takaa on jäänyt kohokohtana mieleen konsertti, jossa oli latinalaisamerikkalaista kirkkomusiikkia. Siinä maallinen ja kirkollinen yhdistyivät hauskalla tavalla.”

”Eilen ja tänään on täällä ollut hyviä taiteilijoita. Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilchissä on armoitettua pelimanniainesta”, kuvaili Kaarina Karttunen.

FIBO4 Katri

Kari Huittinen & Annamari Rouhos. Photo: Katri Somerjoki

Kari Huittiselle illan Vivaldi-konsertti oli ollut tämänvuotisen festarin parasta antia:

”Orkesteri soitti mainiosti. Johtaja johti esitystä koko kehollaan, ja sitä oli hienoa seurata.”

Annamari Rouhos kiitteli sitä, miten konsertti muodosti tiiviin kokonaisuuden heti alusta lähtien.

FIBO3 Katri

Lauri Ylinen & Jukka Ylinen. Photo: Katri Somerjoki

Sellisti Jukka Ylinen ja alttoviulisti Lauri Ylinen kokivat, että barokkimusiikki on aina puhdistavaa.

”Virtuoottista soittoa. Moderni sello ei olisi syttynyt noin nopeasti juoksutuksissa, ja orkesteri oli yhtenäinen kuin yksi instrumentti”, Jukka Ylinen kiitteli esitystä. ”Suosikkini olivat kaksoisviulukonsertto ja c-molli sellokonsertto, koska se oli niin ’suomalainen’, mollitunnelmissa”.

”Hyvin kuului hiljaisetkin äänet, akustiikka on hyvä barokkimusiikille”, arvioi Lauri Ylinen. ”Tässä tehtiin rohkeasti nyansseja, ja terassidynamiikka ja pondicello toimivat hienosti. Markulla on myös hieno energiataloudellinen tekniikka, jota ihailin.”

Muusikoiden, tuotantotiimin ja talkooväen ilta jatkui vielä kansainvälisessä karonkassa Kahvitupa Laurentiuksessa, jossa tunnelma oli katossa.

Kesäfestivaali on ohi, mutta BRQ Vantaa jatkaa toimintaansa myös syksyllä, joten tapaamisiin!

FIBO5 Katri copy

Márta Schmidt & Markku Luolajan-Mikkola. Photo: Katri Somerjoki

Teksti: Suvikki Honkkila

Kuvat: Katri Somerjoki

11.08.2013

Dahlbäck ja Argo ihastuttivat levynjulkistamiskonsertissa

Argo ja sopraano Kajsa Dahlbäck tarjoilivat levynjulkistamiskonsertissaan O quam speciosa eloisaa barokkimusiikkia Venetsiasta, jossa Pyhän Markuksen katedraali toimi 1600-luvun alussa uuden musiikkityylin keskuksena.

Kajsa Dahlbäckin sopraano soi Pyhän Laurin kirkossa taiturillisena ja heleänä. Laulujen sanoituksia en valitettavasti pystynyt seuraamaan, sillä sanat pääsivät loppumaan kesken. Se on sääli, sillä sakraalimusiikissa kiinnitän yleensä paljon huomiota myös tekstiin. Toki esitys oli nautittava näinkin, mutta tämä musiikki oli paikoin niin rohkeaa että se kyllä pani ihmettelemään, mistä pyhistä näyistä nyt oikein mahdetaankaan laulaa.  Argon taidokas yhteissoitto kiinnitti huomioni erityisesti teosten leikittelevissä ja yllätyksellisimmissä osioissa.

Kajsa 2 Katri

Kajsa Dahlbäck & Anna-Maaria Oramo. Photo: Katri Somerjoki

Myös BRQ:n vapaaehtoistyöntekijöihin lukeutuva Pirkko-Leena Toikka piti illan ohjelmaa omaperäisenä.

”Levyn nimikappale, Grandin O quam speciosa lähti lentoon, ja viimeinen Monteverdi oli aivan juhlaa! Sellaista tanssittavaa kirkkomusiikkia Marian ja Jeesuksen ylistykseksi ei ihan joka kirkkoreissulla saa kuulla”, Pirkko-Leena kuvaili konserttikokemustaan.

”Lämmön ja pehmeyden jälkeen tuli Kajsa Dahlbäckin lauluun myös säihkettä ja voimaa.”

Kajsa 7Katri

Lotta Nylund. Photo: Katri Somerjoki

Laulua itsekin aiemmin harrastanut Lotta Nylund kertoi halunneensa tulla kokemaan jotain sellaista, mitä muuten harvemmin pääsee kuulemaan. Illan konserttiohjelmasta hänen suosikikseen oli noussut mm. Riccion Ave regina caelorum.

Kajsa 9 Katri

Minna ja Salla Jääskeläinen. Photo: Katri Somerjoki

Minna Jääskeläinen kertoi käyneensä festarilla jo useita kertoja. Pianonsoittoa harrastava Salla-tytär oli tullut mukaan äidin seuraksi.

”Ohjelma oli todella monipuolinen ja sopraanolle aika haastava. Täytyy sanoa, että kyllä tämä Argo vaan on niin hyvä – kaikki menee niin nappiin!” Minna Jääskeläinen kiitteli illan antia.

Kajsa 8 Katri

Kajsa Dahlbäck ja Argo. Photo: Katri Somerjoki

Kauppa kävi kuumana, kun Argon jäsenet signeerasivat O quam speciosa -utuuslevyjään festarin levykojulla.

Kajsa 11 Katri

Arto Seppovaara BRQ-mediatiimin haastatateltavana. Photo: Katri Somerjoki

Onnellinen levynomistaja Arto Seppovaara oli tullut kuuntelemaan kokoonpanoa, jossa hänellä on peräti kaksi sukulaista. Hän odotti tilaisuutta saada syventyä kotona tähän ohjelmistoon uudelleen. Ja jos niitä laulujen suomennoksia jäi joku muukin kaipaamaan, niin ne löytyvät levykotelon vihkosesta.

Teksti: Suvikki Honkkila

Kuvat: Katri Somerjoki

Debi Wong from White Sparrow. Photo: Katri Somerjoki

Debi Wong from White Sparrow. Photo: Katri Somerjoki

10.08.2013

White Sparrow johdatteli täyden salillisen yön pimeimpiin hetkiin

Harvinaislaatuinen ääni täyttää kappelin lyyrisellä vaikerruksellaan:

Thus, wedded to my woes,

and bedded in my tomb,

O let me dying live,

till death doth come, till death doth come.

(Anon.)

Kyseessä on mezzosopraano Debi Wongin ja luuttutaiteilija Solmund Nystabakkin BRQ Vantaa Festivalilla pitämä Dowland -konsertti

Pohdin itsekseni, etten koskaan kirjottaisi noin. En yksinkertaisesti koskaan tuntisi noin, sillä nyt 21. vuosisadalla olen aivan liian rationaalinen elääkseni ”suruuni avioituneena”, kuten tuossa niin kovin vilpittömästi laulettiin. Ja silti nämä rivit ja White Sparrow -duon hieno esitys vangitsivat minut kuulijana.

En selvästikään ollut yksin ajatuksineni, sillä duon konsertti veti Pyhän Laurin kappelin täyteen yleisöä.

Debi Wong Katri 8

White Sparrow BRQ Vantaa Festivalilla 2013. Photo: Katri Somerjoki

”Tämä oli ensimmäinen loppuunmyyty konserttimme!” nuori mezzosopraano iloitsi. ”Suurkiitos yleisöllemme – he olivat niin hengessä mukana!”

Lue lisää konsertista englanninkielisestä blogistamme.

Debi Wong Katri 4

White Sparrow at BRQ Vantaa Festival 2013. Photo: Katri Somerjoki

Teksti: Suvikki Honkkila

Kuvat: Katri Somerjoki

10.08.2013

Ambrosian Delights oli menestys

Säveltäjä Olli Virtaperko oli todella tyytyväisen oloinen konsertin jälkeen. ”Tunnelma oli ihan huipussaan, todella hyvä fiilis!”. Teoksen työstäminen oli pitkä prosessi ja se sisälsi paljon erilaisia välivaiheita. Konsertin lähestyessä tunnelma tiivistyi, ja asiat alkoivat rullaamaan hyvää vauhtia oikeaan suuntaan. Itse konsertti meni Ollin mielestä vielä paremmin kuin harjoituksissa, joten ei ihme, että säveltäjä oli kantaesityksen jälkeen yhtä hymyä.

Teoksen solisti Jonte Knif oli myös varsin hyvillä mielin urakkansa jälkeen. Häntä ei etukäteen jännittänyt niinkään konsertin solistina toimiminen, vaan se, kuinka hänen rakentamansa ja suunnittelemansa knifonium toimii konserttitilanteessa. Vielä konserttia edeltävällä viikolla soittimen kanssa oli ilmennyt joitakin teknisiä ongelmia, mutta hän sai ne ajoissa korjattua ja itse konsertti sujui ilman ylimääräisiä kommervenkkejä. Yleisöstä käsin ei voinut aavistaakaan että mikään olisi edes voinut mennä pieleen, päinvastoin!

Jonte Knif & Markku Luolajan Mikkola

Jonte Knif & Markku Luolajan-Mikkola

Ambrosian Delights oli myös festivaalin taiteellisen johtajan mieleen. Markku Luolajan-Mikkola kertoi konsertin jälkeen olevansa teokseen enemmän kuin tyytyväinen, ja lopputulos suorastaan ylitti odotukset. ”Tilausteokset ovat aina valtavia satsauksia, ja nyt saatiin juuri sitä mitä tilattiin.” Teos oli haastava, ja harjoitusaika varsin lyhyt, mutta sitä ei konsertista huomannut. ”Sekä Jonte että Suomalainen barokkiorkesteri soittivat hyvin, ja Ville Matvejeff teki kapellimestarina hienoa työtä.” Myös konsertin suuri suosio ilahdutti häntä, sillä hyvä yleisö tuo aina oman lisänsä konsertin tunnelmaan.

Myös kuulijat tuntuivat nauttivan esityksestä. Nykymusiikin kuuma nimi Olli Virtaperko sekä mielettömillä soundeilla varustettu analogisyntetisaattori on yhdistelmä, joka houkutti paikalle paljon myös nuorta yleisöä. Lari Pulkkinen tykästyi knifoniumin soundiin, ja se sopi hänen mielestään hyvin myös barokkiorkesterin kanssa yhteen. Itsekin jonkinmoiseksi progefaniksi tunnustautunut Lari huomasi myös Ambrosian Delightsissa piilevät progevaikutteet, ja kokonaisuutena teos oli hänen mielestään varsin vaikuttava. Hän nimittäin kertoi saaneensa siitä uusia inspiraatioita myös omaan musiikkiinsa.

Teksti ja kuvat: Kaisa Paavilainen

10.08.2013

Herkuttelua yli raja-aitojen

Tiistai-illan ilahduttavan yleisöryntäyksen jälkeen olivat odotukset keskiviikolle korkealla. Suomalainen barokkiorkesteri, säveltäjä Olli Virtaperko, solisti Jonte Knif ja kapellimestari Ville Matvejeff täyttivät nämä odotukset enemmän kuin hyvin energisellä ”Ambrosian Delights” -konsertilla ja kantaesityksellä, joka toi Pyhän Laurin kirkkoon aivan uusia sointimaailmoja.

Konsertin johtaja Ville Matvejeff on kiinnostava nuori kapellimestari, joka on viime vuosien aikana johtanut monia merkittäviä orkestereita sekä Suomessa että ulkomailla. Matvejeff pyrki ottamaan Suomalaisesta barokkiorkesterissa konsertissa kaiken irti, ja hioi yksityiskohtia tarkkaan vielä juuri ennen konserttia. Konsertti alkoi pirteäsi Händelin Xerxes-oopperan alkusoitolla jota seurasi  intensiivinen ja runsas C.P.E Bachin Sinfonia nro 5. Alkusoitto ja sinfonia virittivät yleisön sopivasti odottavaan tunnelmaan illan odotettua Olli Virtaperkon Ambrosian Delights -teoksen kantaesitystä varten. Bachin sinfonian vaiettua odottava tunnelma salissa tiivistyi ja myös pientä supinaa kuului yleisön joukossa. ”Miltäköhän se knifonium oikein kuulostaa?”, saattoi hyvinkin olla yleisön huulilla ollut kysymys, sillä useimmille kantaesityksen erikoinen sooloinstrumentti oli aivan tuntematon. Apunaan pohdinnassa yleisöllä oli vain ohjelmalehtinen, jossa kerrottiin knifoniumin olevan, nimensä mukaisesti, konsertin solisti Jonte Knifin kehittämä ja rakentama instrumentti. Ohjelmalehtisen mukaan Knifin knifoniumin kuvailtiin olevan putkiteknologiaa käyttävä elektroninen laite, jossa on kuitenkin myös perinteiset kosketinratkaisut ja vaihdettavat viritysjärjestelmät.

P1270058

Kantaesityskonsertto alkoi cembalon, jousten ja knifoniumin yhdessä luomalla sointimatolla joka väreili kirkossa herkullisesti. Vähitellen koko orkesteri liittyi mukaan ja sointimatto kasvoi energiseksi myllerrykseksi. Intensiivisestä kudoksesta kohonnut knifoniumin ensimmäinen soolo-osuus vei mielikuvat videopelimusiikin äänimaailmaan tai konemusiikin kokeelliseen laboratorioon, ja synnytti jännittävän vastakkainasettelun vanhan kivikirkkomiljöön ja knifoniumin, uuden ja vanhan välillä. Knifoniumin kiivettyä korkeuksiin soolon lopuksi barokkihuilut nappasivat kiinni korkeista äänistä ja näin syntyi tyylikäs, saumaton  siirtymä konserton seuraavaan, rauhallisempaan osuuteen. Seurasi meditatiivinen jakso, jota koostui pitkistä bordunasävelistä, barokkiorkesterin instrumenttien pehmeästä soinnista ja knifoniumin välikommenteista. Intensiivisen tunnelman keskeyttivät kastanjetit ja matalien jousten liikkuvat bassokuviot, jotka kuljettivat konserton James Bond -tunnusmusiikkia muistuttavalla välikkeellä kohti konserton vauhdikasta viimeistä osiota. Pian mukaan tuli myös selvää jazz-tunnelmaa, jonka säveltäjä oli kekseliäästi toteuttanut muun muassa käyttämässä cembalon trillejä imitoimaan rumpusetin high hat -lautasia. Jazzsävyt kasvoivat konserton loppua kohti energiseksi ja rytmiseksi vellonnaksi, joka yhdistettynä knifoniumin läpitunkeviin melodiakulkuihin saattoi tuoda mieleen 80-luvun diskohitit ja erityisesti Europe-yhtyeen Final Countdown -hitin tunnetun syntetisaattorimelodiat.

Säveltäjä Virtaperko kertoi ohjelmalehtisessä hakeneensa inspiraatiota konserttoonsa eri tyylejä yhdistelevästä Ensemble Ambrosius -yhtyeestään, joka aloitti uransa soittamalla Frank Zappaa periodisoittimilla. Keskeisenä inspiraationa on ollut myös soolosoitin knifonium, jonka kehittäjä ja konsertin solisti Jonte Knif on myös yksi edellä mainitun yhtyeen perustajajäsenistä. Keskiviikkoillan Ambrosian Delights -konsertti oli nimensä mukaisesti todellista herkuttelua ja tätä mieltä oli myös äänekkäästi suosiotaan osoittanut festivaaliyleisö. Kantaesityskonsertto oli kekseliäs yhdistelmä barokkiorkesterin hienouksia, crossover-vaikutteita ja taidokasta soitinnusta, jossa knifoniumin konemusiikkisoundi sulautui upeasti erilaisiin soitinyhdistelmiin ja toi orkesterisoittimiin uudenlaisia lisäsävyjä. Hyvin rakennettu konserttiohjelma viritti yleisön konsertin aluksi odottavaan tunnelmaan ja palasi väliajan jälkeen rauhallisempiin sävyihin kehystäen hienosti illan kantaesitystä. Itse kantaesitys jätti yleisön myös odottamaan uusia, tulevaisuudessa toivottavasti kuultavia ennakkoluulottomia tyylillisiä rajanylityksiä.

Teksti ja kuva Helen Metsä

Lue myös Olli Virtaperkon, Jonte Knifin ja Markku Luojalan-Mikkolan kommentit konsertista!

1

08.08.2013

Phantasmin monipuolisuus ja omistautuneisuus sykähdytti

Joitain konsertteja odottaa malttamattomana heti ohjelmiston julkaisua. Phantasmin ”Willi, Willimpi, Lawes – William Lawes: Consorts to the Organ” oli kuin tunnin mittainen kattaus kauneutta, yltäkylläisyyttä, ja häikäiseviä musiikkisuorituksia. Poikkeuksellisen kuuntelukokemuksesta teki niin tulkinnallinen kuin tekninen nerokkuus.

Läpi konsertin taiteilijoitten soitto on kuin kaunista, henkevää vuoropuhelua – saumattomasti yhteen soittaminen ei riitä kuvaamaan Phantasmin jäsenten yhteissointia. Varsinkin upeat matalat äänet korostavat tuota syvää ja vivahteikasta yhteyttä. Huomaa kuinka temponvaihdokset ja äkkinäiset dynamiikan muutokset nousevat entistä merkityksellisemmiksi ja vivahteikkaammiksi.

Ohjelmisto joka sisältää englantilaisen kamarimusiikin enfant terriblen William Lawesin, monipuolisen renesanssimestari William Byrdin sekä Englannin hovin Chapel Royalissa vaikuttaneen Orlando Gibbonsin musiikkia on selvästi sydämellä valittu. Varsinkin Lawes C-duuri setissä vahva tarinallisuus ja viipyilevät sävelet nostavat ihon kananlihalle. Vantaan kesäilta oli ihanan seesteinen ja sitä olivat taiteilijatkin.

Illan musiikki muistutti, kuinka rauhalliseksi mielletty klassinen musiikki on itse asiassa mystinen ikiliikkuja.

2

Italialainen Marco (kuvassa oikealla) ilahtui illan konsertista. Hän kehui taiteilijoiden ammattimaista ja ekspressiivistä otetta soittamiseen. Myös konsertin erinomainen dynamiikka sai kiitosta. BRQ Vantaa oli luonnollinen kohde Marcolle sillä hän on viulisti, käy usein klassisen musiikin konserteissa ja yrittää jatkuvasti oppia uutta klassisen musiikin saralta. Uuden oppimiseen konsertti oli kuulema ollut erittäin antoisa!

3

Konserttiin oli selvästi löytänyt tiensä paljon taiteilijoita! Stefanos piti konserttia erinomaisen ja mainitsee soiton olleen häikäisevän virheetöntä. Hän kävi festivaaleilla myös maanantaina kuuntelemassa Ensemble Microloguksen konsertin.

4

Carl-Johan, Marianna, Maija ja Kimmo

Puistolasta ja Vuosaaresta BRQ Vantaa festivaaleille saapuneet hyväntuuliset musiikin harrastajat ovat pitkän linjan kävijöitä festivaaleillamme. He ovat käyneet festivaaleilla ”ihan alusta lähtien”. Pyhän Laurin kirkkoon heidät saa yhä uudelleen ihana tunnelma, loistava ajankohta ja taitavat esiintyjät, joihin ei koskaan tarvitse pettyä.

Illan konsertissa he ihastelivat soiton muodostamaa yhtenäistä äänimattoa. Tästä kehkeytyi kenties yllätyksellinen mielleyhtymä: maanantaisessa Neil Youngin konsertissa oli kuulema sama huomattavissa! Musiikin ystävät naurahtavatkin, että taitavat kuunnella musiikkia laidasta laitaan.

Tulossa blogiin: Laurence Dreyfusin haastattelu!

Teksti: Karoliina Vesa

Kuvat: Katri Somerjoki

Patrizia Bovi (Ensemble Micrologus) soundcheckkaa.
Kuva: Katri Somerjoki

Patrizia Bovi (Ensemble Micrologus) soundcheckkaa. Kuva: Katri Somerjoki

06.08.2013

Patrizia Bovi ja tarinankerronnan taito

Taiteilijahaastattelujen kautta olen huomannut, että vanhan musiikin voi löytää monella tapaa. Keskiaikaiseen musiikkiin erikoistunut laulaja–instrumentalisti Patrizia Bovi löysi vanhan musiikin jo varhain, mutta tie ammattimuusikoksi ei sittenkään ollut aivan helppo.

”Aloin laulaa keskiaikaista musiikkia 9-vuotiaana. Synnyinkaupungissani järjestettiin vuotuinen keskiaikafestivaali, jolla oli tärkeä rooli ihmisten elämässä. Vanhempani lauloivat kuorossa, ja he opettivat minulle lauluja, joita voisin esittää festivaalilla. Siitä tuli minulle intohimo”, Patrizia Bovi kertoo.

”Konservatoriossani ei kuitenkaan opetettu vanhaa musiikkia. Olin pettynyt, ja rupesin etsimään muusikoita, jotka tuntevat tätä musiikkia. Jouduin raivaamaan oman polkuni.”

Patrizia Bovi on toiminut Ensemble Microloguksessa vuodesta 1984. Hänen työssään musiikin historian tutkiminen, musiikilliset kokeilut ja esiintyvän taiteilijan työ ovat lomittuneet toisiinsa. Alkuaikojen Micrologusta hän kuvaa varsinaiseksi keskiaikaisen musiikin ”laboratorioksi”. Sittemmin kokoonpano on julkaissut hämmästyttävän määrän levyjä ja kiertänyt maailmaa aina Japania myöten.

”Missä tahansa olemme esiintyneet, yleisö on aina reagoinut musiikkiimme hyvin voimakkaasti. On upeaa saada nähdä musiikin voima. Yritän kertoa musiikilla tarinan, ja pidän siitä, että konsertissa on dramaturgia. Nykymuotoinen konsertti-instituutiohan on vasta 1800-luvun keksintö. Kun johdattaa kuulijat historian keskelle, musiikki tulee ymmärretyksi paremmin.”

Vapaa-ajallaan Patrizia Bovi kertoo kuuntelevansa mm. kestosuosikkiaan J.S. Bachia, 1600-luvun ranskalaista musiikkia, vanhaan musiikkiin jollain tapaa liittyvää nykymusiikkia ja rock-musiikkia. Myös pohjoismainen soundi puhuttelee häntä.

”Pohjoismaista löytyy uskomattoman hienoa musiikkia ja vahva kuoroperinne. Lauloin itse 14 vuotta kuorossa, ja pidän sitä hyvin tärkeänä osana koulutusta.”

Tämänkertainen Suomen-visiitti oli niin pikainen, ettei Suomeen ja suomalaiseen musiikkiin tutustumiselle jäänyt aikaa, mutta taiteilija toivoi pääsevänsä tänne vielä uudestaan. Olisiko se mahdollisesti jo ensi vuonna, kun Micrologus tekee 30-vuotisjuhlakiertueen?

Teksti: Suvikki Honkkila

Kuva: Katri Somerjoki

Photo: Katri Somerjoki

Photo: Katri Somerjoki

06.08.2013

Micrologus villitsi Vantaalla

Keskiaikaiseen musiikkiin erikoistunut soitin- ja laulukokoonpano Micrologus veti runsaasti yleisöä Pyhän Laurin kirkkoon. Tunnelma oli hyvin keskittynyt osittain ehkä siksi, että harvalla oli käsitystä siitä, mitä tuleman pitää. Ohjelmatietojen mukaan tulisimme kuulemaan polyfonisen laulun lisäksi mm. skalmeijan soittoa ja kahta erilaista buccinaa.

Adam de la Hallen säveltämä Robinin ja Marionin tarina välitettiin yleisölle hyvin eloisasti. Pääosin italialaisen ensemblen esitys oli harvinainen yhdistelmä täsmällisyyttä ja rentoutta, ja se toi hienosti esiin mm. Marionin osan laulaneen Patrizia Bovin monipuoliset taidot esiintyjänä. Raikkaat instrumentaaliosuudet vuorottelivat teoksessa polyfonisten, monitekstisten ranskankielisten lauluosuuksien kanssa.

EM 9Photo: Katri Somerjoki

Harvoin kuulee niin valtavia aplodeja kuin tässä konsertissa. Kun muusikot lopuksi tanssahtelivat pitkin kirkon keskikäytävää, oli eräs kuulijoista liittyä heidän joukkoonsa. Olisiko niin, että pastoraali on juuri sitä, mitä ihmiset kaipaavat Euroopan taloushuolien keskellä?

Teksti: Suvikki Honkkila

Kuvat: Katri Somerjoki

kuva: Sini Pennanen

kuva: Sini Pennanen

11.07.2013

Kuuntele kirkkoa

Kun tulet BRQ Vantaan Festivalin konserttiin, tulet myös Helsingin pitäjän kirkonkylään. Se on yllättävä keidas keskellä metropolialuetta. Kirkonkylän sydän ja festivaalin konserttipaikka on Pyhän Laurin kirkko.

Konsertissa istuessasi voit kuulostella taivaallisen kauniin konserttimusiikin lisäksi myös kirkkoa itseään. Se on pääkaupunkiseudun vanhin rakennus ja seissyt sijoillaan keskiajalta lähtien. Vanhimmat osat kirkon muureista on ajoitettu 1450-luvulle. Samalla vuosikymmenelle, jolloin etelämpänä Euroopassa syntyivät Kristoffer Kolumbus ja Leonardo da Vinci.

Pyhän Laurin kirkko on kokenut lukuisat historian vaiheet. Alun perin katoliseksi rakennettu kirkko muuttui 1500-luvulla reformaatiossa luterilaiseksi Ruotsin kuninkaan päätöksellä.

Eräänä toukokuisena sunnuntaiaamuna vuonna 1893 kirkko paloi niin perusteellisesti, että kaikki puuosat tuhoutuivat. Kirkonkylän sydän oli vain savuava raunio, mutta se rakennettiin uudelleen. Kirkon nykyinen ulkoasu onkin sekoitus keskiaikaa ja uusgotiikkaa.

Kirkon nimikkopyhimyksen Pyhän Laurin patsaan löydät ovelta katsottuna oikean puoleisen sivukäytävän seinältä. Laurentius toimi seurakunnan diakonina Roomassa 200-luvulla. Hänen viestinsä oli, että kirkon todellinen aarre ovat köyhät. Kristityn tehtävä on aina ollut olla heikomman puolella, armon asialla.

Kun katsot kirkon etuosaan, konsertin esiintyjien taakse, alttaritaulun lasimaalauksessa näkyy polvistunut mies. Hän on pyhiinvaeltaja, joka on laskenut maahan sauvansa ja hattunsa ja pysähtynyt lepäämään. Teksti toivottaa ”Frid vare dig – Rauha olkoon kanssasi”.

Pyhän Laurin kirkossa on siis eletty ennenkin ja yhä se on elävä keskus. Nykyisin kirkko on kauneutensa ansiosta erittäin suosittu vihkipaikka. Tänäkin kesänä kirkossa saa toisensa 130 paria. Silloin seinien sisällä koetaan sydäntä pakahduttavaa onnea ja rakkautta. Uudelle avioparille pyydetään Jumalan siunausta ja toivotaan tulevaisuudelle kaikkea hyvää.

Joka sunnuntai kirkossa vietetään kaksi jumalanpalvelusta, suomeksi ja ruotsiksi. Jumalalle puhutaan eri kielillä, mutta samoista asioista: iloista, huolista, toiveista ja peloista. Kirkon ympärillä levittäytyvä hautausmaa puolestaan muistuttaa, että surusta ja luopumisesta huolimatta ajan rajatkaan eivät ole voittamattomat.

Kun tänä kesänä istut Pyhän Laurin kirkossa, istu rauhassa. Ota niin hyvä asento kuin puupenkillä voit. Hengitä hetki sisään ja ulos. Anna äänien kuulua ympärilläsi. Hengitä rauhallisesti. Anna ajatustesi tulla ja mennä tarttumatta niihin. Anna mielesi hidastaa ja hiljentyä. Kuuntele, mitä sydämeesi nousee näiden seinien sisällä, tässä hetkessä. Missä tänään menet. Mitä sinulle kuuluu.
Ja kun taas lähdet jatkamaan:
Kutsukoon tie sinut matkaan,
olkoon tuuli myötäinen,
suokoon aurinko lämpöään kasvoillesi,
virkistäköön sinua raikas sade,
herättäköön matka sinussa uusia ajatuksia.
Siunatkoon sinua Jumala,
kunnes jälleen kohdataan.
(Pyhiinvaeltajan siunaus)

Teksti: Katriina Harviainen